Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 19

Nicole:

Katsoin Hunterin vihertäviin silmiin tyhjällä katseella. En voinut uskoa häntä... Miten en ollut arvannut alun perinkin, ettei hän oikeasti pitäisi minusta. Olin vain osa jotain sekopäistä suunnitelmaa.. Tämänkö takia olin menettänyt ystäväni ja sotkeutunut tähän kamalaan maailmaan? Vain tullakseni torjutuksi ja petetyksi... Sekavat tunteet alkoivat täyttää päätäni. Mistä tiesin, että hän puhui edes totta? Tuntui kun kaikki vähäinenkin luottamus häneen olisi kadonnut..

Hunter huokaisi ja siirsi katseensa takaisin metsään puhaltaen röökin savut ilmaan.

>>Ekan kerran kun mä näin sut.. Sillon kävelemässä kadulla..., Hunter aloitti.
>>Mä koitin houkutella sut meidän mukaan et saatas se nopeesti pois alta. Mut ku mä näin sut. Sun sulosen ja viattoman hymyn... Se kaikki tuntu väärältä. Mä en halunnu tehä sitä.

>>Mut sä silti et tehny mitään estääkses sitä tapahtumasta., Keskeytin töykeästi.

>>Nic. Mä ymmärrän et sä oot vihanen mut kuuntele mua. Anna mun selittää..

>>Mistä mä tiedän et sä puhusit totta? Miten mä voisin muka luottaa suhun?, Sihahdin vihaisesti, jolloin Hunter käänsi katseensa minuun.

Näin, että sanani satuttivat häntä. Hän puri huultaan ja katsoi minua surullisilla silmillään. Hetken hiljaisuuden jälkeen, hän aloitti taas.

>>Mä toivon, et sä voit kuunnella mitä mä sanon. Mä en voi pyytää sua luottamaan muhun tällasen jälkeen... Mut anna mun selittää ensin, ja sen jälkeen päätä uskotko sä mua vai et. Nic, oo kiltti..

Purin hampaitani vastenmielisyydestä yhteen. Tavallaan halusin kuulla mitä hänellä oli sanottavaa, mutta tunsin itseni niin petetyksi, että toisaalta olisin vain halunnut lähteä tilanteesta palaamatta takaisin. Katsoin tätä silmiin tiukalla katseella, vastaamatta hänen sanoihinsa. Hunter käänsi katseensa takaisin metsään tyhjällä ilmeellä.

>>Mun oli pakko yrittää.. Pakko saada sut meidän talolle et saatas se tehtyy. Jos mä olisin paljastanu meidän suunnitelmat sulle tai tehnyt jotain mitä me ei oltu Dexterin kanssa sovittu, jotain paljon pahempaa olis sattunu. Ne olis voinu tappaa sut..

>>Ja nyt mun pitäs uskoo et sä pelastit mut?, Naurahdin paheksuvasti kohdaten sitten Hunterin surullisen katseen jälleen.

Hiljenin ja annoin hänen jatkaa.

>>Mä en voinu ymmärtää sitä tunnetta minkä mä koin aina tavatessani sut. Tuntu et olisin maailman onnellisin kundi, mut sit taas mä muistin kaikki ne asiat mihin mä joutuisin sotkemaan sut mukaan, ja sit ahdistus ja pelko tukahdutti kaiken sen onnellisuuden..., Hunter selitti surullisena.
>>Kun me sit lähdettiin sieltä juhlista ja mä onnistuin houkuttelemaan sut mun mukaan, mä onnistuin vaihtamaan suunnitelmaa. Me sovittiin ettei sun tarviis tietää et olisit osa sitä typerää kiristystä. Dexter ei pitäny siitä alkuunkaan, että sen käskyjä muokattiin, mut se suostui kuitenki. Se soitti sun nukkuessa sun äidilles ja me sovittiin et se antaa rahat eikä sun tarvii tietää siitä mitä oikeesti tapahtu kun olit nukkumas. Kuitenkaa sun äidillä ei ollut tarpeeks rahaa koko velan maksuun, joten Dexter halus kostaa.. Tekemällä jotain sulle.., Hän jatkoi ottaen pitkästä aikaa savut röökistään.
>>Mut sit sä karkasit. Dexter oli raivonpartaalla. Se lähetti kaikki kundit etsimään sua ja vannotti et kun sut löydetään, se aiko.. Aiko tappaa sut.., Hunter mutisi.
>>Luojan kiitos et mä olin se joka löys sut. Mä vein sut pois sieltä, tietäen ettet sä olis enää turvassa ja et sä olit jo liian tiukasti sotkeutunu tähä alamaailman verkkoon, joten mä päätin et mun on suojeltava sua. Mä en halunnu et sulle tapahtus mitään pahaa.., Kundi kertoi ja hiljeni sen jälkeen.