Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 7

Nicole:

Uni oli kadonnut jo jonkin aikaa sitten, mutten olisi millään halunnut nousta taikka edes avata silmiäni. Tunsin lämpimän hengityksen puhaltavan tasaisin henkäyksin hiuksissani ja käden kietoutuneena ympärilleni. Minulla oli juuri sopivan lämmin ja hyvä olla, mutta tiesin että olisi jo aika herätä. Siirsin käden ympäriltäni takaisin kundin luo ja nousin hitaasti istumaan haukotellen. Pörrötin sinisiä, jo sekaisin olevia hiuksiani ja käännyin katsomaan kundia, joka nukkui vieläkin sohvalla.

Virnistin unisesti kun muistelin mitä eilen oli tapahtunut. Silmäni rävähtivät kunnolla auki ja käänsin katseeni äkisti kelloon telkkarin yllä.
'Voi helvetti..' Mumisin mielessäni ja palautin katseeni kundiin.

Varovasti nousin ylös vaalealta sohvalta ja onnistuin lyömään jalkani sohvan edessä olevaan matalaan pöytään. Kirosin mielessäni ja purin huulta. Astelin sitten hiljaa sohvan takaa, eteisen kautta avoimeen keittiöön ja istahdin jakkaralle, joka nökötti keittiötasanteen edessä. Vatsani kurni, jonka takia nappasinkin eilisillan tilatusta pizzasta jääneen siivun pahvilaatikon päältä.

Vanhemmat tulisivat puolen tunnin sisällä. Ja se ei todellakaan tarkoittanut mitään hyvää. Olin saanut kuulla eilen pitkän luennon siitä, kuinka minun pitäisi pysyä erossa tästä samaisesta kundista ja tämän porukasta. En kyllä tiennyt syytä, mutta eilisaamun tapahtumien jälkeen en välttämättä itsekkään halunnut olla tekemisissä näiden jätkien kanssa. Tosin, kun tämä herra oli eilen saapunut ikkunani alle, mieleni oli muuttunut täysin.

Katsahdin sohvalle, jossa Hunter nukkui suloisen levollisen näköisenä, hiukset sekaisin. Kuulin keittiöön saakka kuinka kundi tuhisi söpösti unissaan.

Miksi muka olisin halunnut pysytellä poissa tuollaisen komean ja mukavan kundin luota? Hunter antoi toivoa siitä, etteivät kaikki jätkät olisikaan samanlaisia kusipäitä kuten Jack.
Sitä paitsi Hunterin seurassa pystyin olemaan enemmän oma itseni. Tuntui, että minun ei tarvitsisi salata häneltä mitään... Tuhahdin itsekseni. Se ei tainnut kumminkaan olla molemmin puoleista. Hunter salasi minulta jotain. Ja se jokin ei vaikuttanut olevan mikään pikku juttu...

Ajatukseni keskeytyivät yhtäkkiä kun näin ikkunasta äitini avaavan pihamme portin, ja sitten isäpuoleni ajavan punaisen Fordin pihallemme.

Ryntäsin suoraan olohuoneeseen ja tönäisin muutaman kerran nukkuvaa kundia yrittäen herättää tätä, mutta jouduin sitten riuhtomaan kundin ylös kuullessani jo puheensorinaa pihan puolelta. Hunter kompuroi ylös edelleen unisena samalla melkein kompastuen omiin jalkoihinsa.

>>M-mitä tapahtu?, Hunter mumisi ja hieroi vapaalla kädellään silmiään yrittäen saada itseään paremmin hereille.

>>Vanhemmat tuli! Nopeesti nyt., Tiukkasin ja juoksin sitten portaikkoon vetäen kundin mukaani.

Kuulin oven avautuvan juuri kun suljin oman huoneeni oven. Hunter näytti edelleen hämmentyneen uniselta ja virnisti minulle pienesti siristellen edelleen silmiään. Tunsin kiinni jäämisen pelosta syöksyneen adreenaliinin virtaavan sisälläni. Naurahdin pienesti ja kuulin sitten äitini huhuilevan minua alakerrasta. Katsahdin Hunteria.

>>Mene nyt et se ei rupee epäilee mitää., Tuo sanahti ja istuutui sitten sängylleni.

Nyökkäsin ja poistuin huoneesta sulkien oven perässäni. Kipitin portaat alas ja suuntasin olkkariin. David heilautti minulle kättään hymyillen ja kantoi ostoskassin keittiönpöydälle.

>>Hei! Mites pärjäsit täällä?, Äiti hymyili samalla kun rupesi purkamaan kauppakassia keittiössä Davidin kanssa.

>>Hyvin., Vastasin lyhyesti ja vilkuilin vaivihkaa sohvaa, että siihen ei olisi jäänyt Hunterin tavaroita.
>>Katoin koko illan leffoja ja nukahin sitte sohvalle., Jatkoin hymyillen kääntäen katseeni sitten minua hieman kummaksuneena tuijottavaan äitiini.