Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 14

// Luku sisältää intensiivisiä kohtauksia. Kun kyseinen kohtaus alkaa, sen ensimmäinen sana on alleviivattu ja myös viimeinen sana (tiedätte missä kohtaa loppuu), jos joku haluaa sen skipata :')

Hunter:

Musiikki hiljeni kun poistuimme suuresta tiilirakennuksesta. Luke ja muut kävelivät kahden upouuden auton luo jääden nojailemaan niitä vasten. Ulkona puhalsi öinen kylmä tuuli ja oli todella hämärää, vain yksittäiset valot siellä täällä toivat vähän valaistusta, sekä välillä pilvien seasta paljastuva täysikuu.

Pysähdyin vähän matkan päähän ovilta, kääntäen Nicolen hellästi minuun päin. Tytön kasvoilta paistoi epävarmuus. Hän nosti pelokkaan näköisen katseensa, kohdistaen kauniin siniset silmänsä minuun. Nicolen poski punoitti, joka sai minut inhon valtaan. En pystynyt käsittämään miten joku voisi ikinä kohdella näin kaunista olentoa niin julmasti.

Nostin terveen käteni varovasti hänen poskelleen hipaisten sitä. Tyttö katsoi minua edelleen suoraan silmiin.

>>Mä oon pahoillani kaikest., Sanahdin ääni rikkoutuen.
>>Mä en ikinä haluu et sä joutusit pelkäämään mua. Mä haluun et sä tunnet olevas turvassa mun kanssa., Jatkoin ja näin Nicolen silmien kostuvan.
>>Sun asiosta mä oon tajunnu, mikä musta oli tulossa. Mä en haluu olla se ihminen. Se hirviö.

Kyynel valui Nicolen poskelle, ja se särki sydäntäni. Hän laski katseensa alas ja näin hänen vilkuilevan kipsattua kättäni.

Tuuli puhalsi voimakkaammin lennättäen lehtiä pitkin kolkkoja katuja.

Nicole otti pienen askeleen entistä lähemmäs minua ja samantien tunsin hänen pehmeät huulet omillani. Hämmennyin Nicolen eleestä, mutta miettimättä vastasin hänen suudelmaan. Kiedoin käteni tytön vyötärölle ja tunsin hänen liu'uttavan omat kätensä niskalleni. Tytön huulet liikkuivat omillani, ja sen hetken, kaikki oli täydellistä.

Nicole vetäytyi sitten, mutta yllätyksekseni hän liu'utti kätensä selälleni ja painoi päänsä rintakehääni vasten. Halasin häntä takaisin painaen oman pääni tytön päätä vasten.

>>Mä en pelkää sua. Mä en voi pelätä sua..., Nicole sanahti hiljaa.
>>Mu-mulla oli ikävä sua., Hän mutisi sen jälkeen edellistä hiljempaa.

Virnistin pienesti.
>>Mullakin sua.

Pysyimme siinä hiljaa hetken verran. Ajalla ei ollut merkitystä juuri nyt.

>>Voitko sä viiä mut kotiin?, Nic sanoi sitten perääntyen minusta.

Nyökkäsin hänelle ja siirsin kasvoille valahtaneet hiukseni takaisin päälaelle. Otin terveellä kädelläni tytön kädestä kiinni ja vedin hänet mukaani kohti uudenlaista, mustaa avoautoa. Luke hyppäsi sitten ajajan paikalle ja Ray pelkääjän paikalle.
Avasin Nicille takapenkin oven, istuen sitten hänen viereensä.

Auto hörähti käyntiin ja lähti sitten ajamaan edellä olevan auton perään. Riisuin takin yltäni laittaen sen Nicolen olkapäille sipaisten samalla tytön poskea.

Hän hymyili pienesti ja kävi sitten makaamaan osittain syliini. Virnistin tuolle ja hän hymyili jälleen takaisin.

***

Ajoimme pitkää rantatietä pitkin ja taivas oli selvennyt pilvistä. Tummalla taivaalla tuikkivat miljoonat tähdet ja loisti suuri täysikuu. Viileä tuuli puhalsi auton ajaessa eteenpäin.

Pyörittelin sormellani Nicolen hiuksia ja pian olimmekin saapuneet tytön kotipihaan.

Vastahakoisesti hän nousi sylistäni avaten autonoven ja astellen sitten kohti taloa. Nic pysähtyi kadulle ja tuijotti edessään kohoavaa taloa. Päätin nousta myös autosta ja harpoin sitten tytön luo ja halasin häntä takaapäin.