Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 11

Nicole:

Pudotin pyyhkeen ympäriltäni ja astuin vaahdon peitossa olevaan, lämpimällä vedellä täytettyyn ammeeseen. Tunsin oloni todella sekavaksi, eikä se varsinkaan auttanut, että olin nauttinut muutaman lasillisen juhlissa. En halunnut edes miettiä niitä bileitä. Purin huultani, jonka jälkeen vedin syvään henkeä, suljin silmäni ja nojauduin ammeen seinämää vasten.

Olin lähtenyt bileistä sanomatta sanaa kenellekään, ja rynnänyt suoraan taksiin. Tiesin, että Patrick ainakin, jos ei joku muukin ystävistänikin, olisi koittanut soittaa tai lähettää minulle viestiä, kysyäkseen missä olisin. Oli inhottavaa pitää heitä huolestuneina, mutta en ollut valmis vielä keksimään tekosyitä äkkilähdölleni. 'Miksi edes pitäisi keksiä tekosyitä? Miksei kertoa totuutta?', mieleni nurkasta kantautui kysymys. Haluaisin kyllä kertoa heille totuuden. Olin tutustunut ihaniin ystäviin, ja tähän mennessä minun ei ollut tarvinnut valehdella heille mistään. Mutta ajatuskin totuuden kertomisesta puistatti. Mitä minä edes muka kertoisin? Voisinhan minä vaikka sanoa, että törmäsin exääni siellä bileissä, mutta he tunsivat minut kuitenkin sen verran hyvin, että tiesivät etten minä vaan sellaisen antaisi pilata iltaani. Ja toisaalta, valehtelisin minä tuollakin lauseellani heille. Emme me Hunterin kanssa edes olleet kunnolla yhdessä. Kai.

Huokaisin toisen kerran ja upottauduin hetkeksi veteen, yrittäen paeta sotkua, jota draama ympärilläni oli taas aiheuttanut. Nousin kumminkin pian takaisin istumaan ja siirsin märät hiukset kasvoiltani.

***

Vedin valkoiset ja pörröiset sukat jalkaani. Samalla puhelimeni värisi vieressäni ja sen näytöllä vilkkui Patrickin nimi. Tartuin puhelimeeni ja vetäydyin istumaan sängyn päätyä vasten kietoutuen peittoon ympärilläni.

>>Nic?, Patrickin ääni kuului naurun ja puheensorinan keskeltä.

Melu hälveni taustaääneksi ja kuulin Patrickin laittavan jonkun oven kiinni.

>>Nic?, Patrick toisti huolestuneena.

>>Joo, oon elossa., Naurahdin kuivasti.

Kuulin kundin huokaisevan puhelimen toisessa päässä.

>>Älä ikinä enää säikytä tolla tavalla, okei?, Patrick sanahti.
>>Muutkin on yrittäny saaha sua kii.. Mihin sä oikee katosit?

>>Mä..., Hiljenin hetkeksi ja koitin kasata uskottavia tekosyitä nopeasti.
>>Mulle tuli huono olo, niiku tosi huono olo.

Kuulin Patrickin hymähtävän.

>>Siis olin varmaa juonu liikaa tai jotai. Syöksyin vaa suoraa ulos sielt kämpästä ja nappasin alhaalt kadult ekan taksin ja lähin kotia. Sori etten mä sanonu teille mitää., Mutisin.

>>Olisit sä silti voinu laittaa edes viestiä.

>>Öh, David raivos mulle ku tulin kotii, ku se näki et olin ottanu aika paljo. Se otti mun puhelime pois ja passitti suihkuu. Sain tän nyt kyl takas ja mul on jo paljo parempi olo., Jatkoin valehtelua tuntien samalla omatuntoni solvaavan minua.

>>Eiks David ollukkaa nykyää sulle tosi kiltti ja sillee?, Patrick kysyi hieman epäluuloisena.

>>No se ei yhtää tykkää siitä et käyn joskus bilettää. Voi kuulemma käyä tosi huonosti., Selitin.
>>Mu-mut mä taian käyä nyt nukkuu., Sanahdin nopeasti.
>>Öitä, oot rakas, nähää huomen., Sanoin ja kuulin Patrickin vastaavan hieman pöllämystyneenä moikat takaisin, ja suljin puhelimen nopeasti.

Huokaisin ja laitoin kännykän vieressäni olevalle yöpöydälle. Hieraisin otsaani ja korjasin pari sotkuisesta nutturasta karannutta hiuskiehkuraa korvani taakse ja kaaduin sängylle. Tuijotin hetken huoneeni kattoa ja suljin sitten yöpöydällä olevan lampun.