"Hän oli astunut tähän pahaan maailmaan, minun maailmaani, tietämättä mihin joutuisi. Tämä maailma oli paljon monimutkaisempi ja tuhat kertaa vaarallisempi kuin hänen maailmansa. Etenkin kauniille tytölle kuten Nicole. Tämä maailma oli kaikkea sitä...
// Heippa taas ihanat lukijani! Tässä tulee teille uutta lukuu ja vink vink, tossa ylhäällä on taas lukuun liittyvä kappale. Kyseinen kappale on jo aika vanha, mutta mulle tuli se heti mieleen kun rupesin tätä lukuu kirjottaa :'D Tää kappale oli pienempänä yks mun suosikeista vaikken sanoja silloin kovin hyvin pystynyt ymmärtämään :D Täst luvusta ei tullut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut, mutta toivottavasti tykkäätte :') Vähän erilaine luku siis tällä kertaa tiedos, mut päästän teiät nyt luvun kimppuun :3 (En osaa ihan vielä sanoa millon tulee uutta lukua, mutta koitan saada parin viikon sisällä valmiiksi) ~Nea
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Nicole:
Heräilin pikku hiljaa unesta, availlen silmiä väsyneenä. Olin nukkunut kuin tukki, koko yön. Huokaisin pienesti nousten sitten istumaan ja siirsin muutaman sinisen hiuskiehkuran pois kasvoiltani. Katseeni vaelsi vieressäni makaavaan kundiin. Jätkä makasi mahallaan sängyllä, paljastaen peiton alta lihaksikkaan yläkroppansa. Virnistin itsekseni ja purin huulta. Kundin hiukset pörröttivät söpösti ja hänen hengityksensä oli tasainen.
Nousin ylös sängyltä ja suoristin päälläni olevaa isoa T-paitaa kävellen sen jälkeen kylpyhuoneeseen. Suljin oven ja laitoin valot päälle. Ne syttyivät kirkkaasti valaisten koko valkoisen huoneen niin valoisaksi, että minun piti aluksi siristellä silmiäni tottuakseni huoneen kirkkauteen. Kävelin lavuaarin eteen katsoen itseäni peilistä. Hiukseni olivat pienillä laineilla ja ne asettuivat nätisti olkapäiden ylitse.
Katsellessani hiuksiani, huomasin jonkunlaisen jäljen kaulassani ja huitaisin hiukset sen edestä pois. Hengähdin vähän kohdistaessani katseeni kyseiseen kohtaan. Kaulassani komeili tummanvioletti jälki. Pyöräytin sitten silmiäni, tajutessani mistä jälki oli tullut, ja virnistin jälleen itsekseni. Jälki palautti mieleni eilisiltaan ja purin jälleen huultani miettiessäni sitä.
Kaikki oli ollut niin täydellistä. Kaikki ajatukseni olivat unohtuneet. Oli vain me. Minä ja Hunter.
Naurahdin pienesti omille ajatuksilleni.
Ja sitten tulivatkin synkät ajatukset. Pian tämä olisi ohi. Minun olisi palattava vanhempieni luokse valehtelemaan heille, ystävilleni ja itselleni. Totuushan oli se, että halusin vain ja ainoastaan olla Hunterin kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Vai oliko? Ehkä minä kertoisin meistä ystävilleni ja ehkä he ottaisivat asian hyvin vastaan. Tai sitten ei. Minun olisi myös kerrottava vanhemmilleni. Se olisi haastavaa, mutta tässähän on kyse minun elämästäni, ei heidän.
Säpsähdin ajatuksistani kun kuulin koputuksen kylpyhuoneen ovelta.
>>Tuu vaan., Sanahdin.
Hunter avasi oven ja kohtasi katseeni, virnistäen sitten lämpimästi. Hän painoi pusun päähäni.
