Kuljeta mua harhaan

3. "Siihen alakerran tyttöönkö sä olet rakastunut?"

JIRKO

Kauniisti sanottuna pubin vessa haisi ihan kuselle ja viinalle kun tiputin tyhjän liuskan Lyricaa kopin roskikseen ja nieleskelin viimeiset napit kurkusta alas. Päässä heitti kun suuntasin takaisin pöytään Kapan ja Teemun seuraan. Mun silmät seisoivat ja ajatus jumitti pahemman kerran, vaikkakin olo oli muutoin mitä parhain ja pirtein kipulääkkeiden buustaaman kännin ansiosta. Olin onnistuneesti pistänyt päätä sekaisin viikon putkeen ja kieltämättä se otti voimille, vaikka alkoholi ja ryynit poistivatkin pahimman väsymyksen.

"Lähetäänks pois täältä? Jiipeen luona on jotain jengiä, niin mennään sinne", Kapa mumisi buprepäissään ja heilautti kättään oven suunnalle. Mä saatoin olla lääkeriippuvainen ja vetää liikaa viinaa, mutta Kapa oli oikeasti huumeongelmainen. Mä olin kyllä joskus kokeillut ruiskuja, mutta tajunnut sittemmin pysyä sellaisesta paskasta kaukana – toisinkuin Kapa, joka oli huumeidenkäytön suhteen ihan pohjalla ja rännitti verisuonet pilalle. Ei sitä oikein osannut enää olla edes huolissaan, mun kaveripiirissä kun näki hyvin paljon kaikenlaista kaman kanssa sekoilua. Oli nähnyt niin kauan kuin mä vaan jaksoin muistaa.

"Oottakaa, mä juon tän tuopin tyhjäks", sanoin pojille ja hieroin otsaani, niin kuin se olisi jotenkin saanut pahemman laatuista ajatusten jumiutumista vähän heltymään.

"Eiks sun pitäny oottaa niitä tyttöjä tänne?" Teemu, joka oli nähtävästi meistä kolmesta se selväpäisin tänään, härnäsi ja mä naurahdin. Mieleen nousi taas kanelityttö ja sen kirsikkahuulinen ystävä. Tai enemmänkin kanelityttö inkkarimekossa ja vähemmän se kirsikkahuuli helisevine nauruineen. Hymähdin ääneen ajatuksilleni.

"Itehän sä sanoit, että ne on vähän yli mun tason", vastasin Temelle virnistäen ja hörppäsin kaljaani. Olihan ne, enkä mä muuta kuvitellutkaan, mähän olin vaan pohjalla oleva retku. En mä tosissaan olettanut niiden tulevan tänne, vaikka se Rosa olikin kikatellut siihen malliin, että mä olisin voinut jopa yrittää kellistää sen. En mä kuitenkaan halunnut, koska se oli Melinan kaveri. Teemu nauroi ja otti lasin mun kädestäni hörpäten kaljan yhdellä kulauksella kurkusta alas. Irvistin jätkälle tuon laskiessa tyhjän tuopin pöydän puista pintaa vasten. Suuta kuivasi, mutta en jaksanut lähteä enää tiskille mitään vettä tilailemaan.

"Ei se sua oo ennenkään estäny", Teemu huomautti virnistäen ja nousi ylös pöydästä, "okei, kerta Jirko ei venaile ketään tsirbuloita tänne, niin mennään", jätkä jatkoi ja mä könysin horjuen ylös pöydästä. Askel heitti ja päässä pyöri mukavasti. Kapa oli ihan omissa maailmoissaan ja kun jätkä ei hetkeen tajunnut nousta, niin repäisin sen kyynärvarresta seisomaan. Lommoposkinen toverini katsoi mua vähän hölmönä ja läpsäisin sitä kevyesti poskelle, että se vähän heräisi, ennen kuin lähdin Teemun perässä kohti ulko-ovea.

Jiipeen ja sen tyttöystävän Sannin kämpässä oli kunnon meiningit käynnissä, mikä ei yllättänyt mua yhtään. Porukka oli ihan sekaisin ja mä sulauduin joukkoon varsin hyvin korkatessani lonkeron sohvan nurkassa. Vieressä istuva Jiipee ojensi mulle bongia ja mä hymyilin jätkällä typerää kännihymyä, ennen kuin imin savua sisääni. Mä kelasin, että mulla oli kamala nälkä, mutta vaikka Jiipee sanoi, että mä saisin syödä jotain niiden jääkaapista, niin en jaksanut millään nousta siitä sohvalta. Mulla oli sellainen olo, että mä halusin tanssia ja pyöriä, mutta kroppa ei jaksanut liikkua. Siinä sohvalla oli ihan hyvä. Hymähtäen nojauduin tuolin selkänojaa vasten ja suljin silmäni leijaillen hetkeksi ihan omiin maailmoihini.

Aamulla mä heräsin jostain ihan muualta kuin Joosen sohvalta ja avatessani silmäni kunnolla huomasin Kaisan istuvan toisella puolella sänkyä alusvaatteisillaan, peitto sylissään ja puhelintaan räpläten. Kelasin oltiinko me hässitty, sillä en muistanut yhtään. Mulla oli kyllä bokserit jalassa ja t-paita päällä, joten ehkä mitään ei ollut tapahtunut. Mä harrastin yhden yön juttuja melko vähän siihen nähden miten sekaisin mä usein olin.