Kuljeta mua harhaan

6. Katolla

MELINA

"Sä mitä?!" Rosa huudahti pyyhkien bodypumpin jälkeen hionnutta otsaansa. Ynähdin ystävälleni epämääräisesti samalla kun kiskoin toppia päälle kuntosalin pukuhuoneessa. Rosa katsoi mua kulmat koholla ja lopulta tytön huulille nousi kujeileva hymy. En tiedä oliko ollut järkevää kertoa sille mun ja Jirkon pussailusta, mutta oli pakko päästä purkamaan vähän sydäntä. Niin kuin se sitten yhtään auttaisi morkkista, joka oli kolkutellut pään sisällä viimeiset pari päivää.

"Sitä just", mutisin ja Rosa nauroi.

"Miten sä nyt silleen? Et kai sä oo kiinnostunu siitä?" tyttö kyseli.

"No en ole todellakaan", pukahdin ja mietin yritinkö vain vakuutella itseäni sanoillani. En mä voinut olla kiinnostunut Jirkosta, ei sen niin pitäisi mennä. Lauantaiset tapahtumat saivat kuitenkin omituista kutkuttelua aikaan vatsanpohjassa.

"Päätit kuitenkin vähän pussailla."

"Mä olin kännissä, en varmasti juo enää ikinä kun musta tulee noin holtiton", valitin ja Rosa virnuili.

"No mitäs muuta teitte kun vaihoitte sylkee?" tyttö kyseli ja mä irvistin sen sanavalinnalle.

"Ei tosiaankaan mitään muuta, mä livistin kotiin kun tulin järkiini", vastasin samalla kun me lähdettiin kävelemään pois pukuhuoneilta.

"Ei hitto Melina", Rosa hekotteli selvästi huvittuneena koko asiasta. Olihan se karkuun lähteminen vähän hölmöä, mutta en mä ollut osannut sillä hetkellä tehdä muutakaan. Onneksi Jirko ei ollut tullut vastaan rapussa viimeisten parin päivän aikana. Mun mielestä tilanne oli jotenkin tosi kiusallinen, vaikka olinhan mä nyt ennenkin suudellut miehiä pikkupäissäni.

"Ei toi nyt oo ees oikeesti paha, ettehän te ees menny sänkyyn tai mitään", miesasiantuntija-ystäväni analysoi meidän kävellessä lämpimään kesäiltaan.

"No on paha, se on mun naapuri ja mä nään sitä pakosti välillä", vastasin kiristäen ponnarilla olevia hiuksiani. Rosa vilkaisi mua pyörittäen hieman päätään.

"Älä stressaa", se sanoi rennosti, "ja oisithan sä nyt voinu vähän pitää hauskaa", tyttö jatkoi silmäkulmassaan pilkettä ja mä tuhahdin. Rosa oli vähän eri maata mun kanssani ja se sai ihan mielellään pitää miestennielijän roolinsa.

"Just joo."

"Kunhan et mee kiinnostumaan siitä, ei se ehkä oo mitään unelmien poikaystävämatskua kuitenkaan", Rosa sanoi ja katsahdin vierelläni kävelevää tyttöä. Huvittunut hymy kävi huulillani tytön analysoinnin myötä, vaikka oikeassahan se oli.

"En mene", hymähdin pyyhkäisten otsaani, "mites se Matias?" vaihdoin aihetta ja Rosan kasvoille nousi hymy.

"Hyvin", se virnisti salaperäisesti ja kohotin tytölle kulmiani sen merkiksi, että sen oli parempi kertoa mulle kaikki.

En ollut maininnut Rosalle Topista, enkä aikonutkaan. Vaikka tiesin voivani puhua tytölle kaikesta ja tiesin myös, että puhuminen auttaisi, niin en silti puhunut. Halusin vaan työntää koko miehen pois ajatuksistani ja yrittää olla ajattelematta koko ihmistä. Se oli tietysti helpommin sanottu kuin tehty ja sen takia ahdistus meinasi välillä puristaa rintaa. Mä pelkäsin Topia ja mä pelkäsin, että se vielä törmäisi muhun jossain. Jirkon lauantainen huolehtivaisuus rappukäytävässä sai lämpimän tunteen nousemaan rinnan alle – se oli kaikesta huolimatta uskomattoman kultainen. Ei me edes kunnolla tunnettu, mutta silti tuntui hyvältä, jollain erikoisella tavalla. Mua vähän pelotti mun tunteet, sillä Jirko oli – no, Jirko. Ei siitä voisi tulla mitään.

Torstai-iltana istuin töiden jälkeen kotosalla ja vaikka kuinka koitin väittää itselleni muuta, niin teki mieli laittaa Jirkolle jotain viestiä. Kysyä vaikka vaan mitä kuului tai pahoitella sitä lauantaita tai jotain. Mä mietin sitä mitä se oli sanonut, ettei sillä ollut asuntoa ja tuntui aika pahalta. Oli vaikea ymmärtää sellaista tilannetta, oikeastaan tosi vaikea. Jirko vaikutti jollain erikoisella, salaperäisellä tavalla kiinnostavalta, vaikka ääni mun päässä toitottikin, ettei mihinkään asunnottomaan ja selvästi ihan liikaa päihteitä käyttävään retkuun pitänyt ihastua. Pyörittelin kännykkää kädessäni ja lopulta kysyin Jirkolta Facebookin keskustelussa, että miten sillä meni. Telkkarissa pyöri Salatut elämät ja ehdin katsoa melkein koko jakson, ennen kuin Jirko vastasi.