JIRKO
"No en ois uskonu”, Joose tuumasi astellessaan suihkusta olohuoneeseen hiuksiaan pyyhkeeseen kuivaillen. Mä siirsin katseeni telkkarista veljeeni, jonka kasvoille nousi virnistys.
”Uskonu mitä?”
”Että jätkä saa iskettyä ton alakerran tytön”, se aukoi päätään virnuillen ja mä näytin sille keskisormeani.
”Kyllä mä meistä se komeempi Mäki oon, joten pidä vaan turpa kiinni”, heitin takaisin saaden Joosen pyöräyttämään silmiään. Mä hymyilin sille tarkoituksellisen leveästi.
”No älynlahjoja sulle ei ainakaan oo annettu, miten sulla on taas naama mustelmilla?” se kysyi viitaten mun leukaani ja mä kohautin olkiani.
”Ei voi kaikkee muistaa”, totesin vitsillä ja Joose pyöritti päätään, kunnes heitti mua sohvatyynyllä.
”Vitun ongelmakakara”, se totesi ja virnisti sitten.
”Vitun nörtti”, mä vastasin ja heitin tyynyn takaisin. Joose irvisti mulle ja mä vastasin sille virneellä, kunnes tuikkasin tupakan huulilleni. Joose seurasi mun esimerkkiäni ja me paineltiin parvekkeelle savuille.
Mä heitin napin suuhuni ja nielaisin, kunnes sytytin tupakan ja lysähdin parvekkeen kulahtaneeseen muovituoliin. Joose katsahti mua, muttei kommentoinut pillereitä mitenkään, ei se yleensäkään puuttunut asiaan enää tässä vaiheessa. Me oltiin aina oltu tosi läheisiä ja oli Joose mua koittanut potkia pystyyn ja yritti edelleen, mutta ei niin hanakasti kuin joskus ennen. Nuorempana me oltiin molemmat oltu ihan samanlaisia ongelmalapsia, mä tosin aina ehkä vähän enemmän, mutta sittemmin Joose oli mennyt kouluun ja hommannut työpaikan. Mä taas en ja mä mietin johtuiko se siitä, että mä olin aina pyörinyt sellaisissa piireissä joissa käytettiin kamaa ja tehtiin rikoksia, eikä käyty kouluja tai hankittu duunia. Kyllä Joose aina joskus puhui vakavasti ja koitti tyrkkiä mua eteenpäin ja kyllä me oltiin aina toistemme tukena jos tilanne sen vaati. Enkä mä olisi voinut toivoa parempaa isoveljeä, mä rakastin sitä jätkää ihan vitusti. Ja rakastin mä Emiliaakin, totta kai, vaikkei me oltukaan aina ihan samalla aaltopituudella.
Tuntia myöhemmin mä istuin Joosen autossa matkalla mummolaan. Mummi asui itsekseen, oli asunut jo kahdeksan vuotta kun ukki oli potkaissut tyhjää. Se oli juonut itsensä hengiltä, niin kuin poikansakin eli meidän faija. Mä kelailin joskus, että mä en halunnut jatkaa tätä Mäen poikien perinnettä ja tapattaa itseäni viinaan tai muuhun sekoiluun. Faija oli lusimassa monta vuotta silloin kun mä olin ala-asteella ja kun mutsi haki siitä avioeron myöhemmin, niin se alkoi juoda ihan urakalla. Mä olin tullut aina faijan kanssa hyvin toimeen sen ongelmista huolimatta, niin kuin Joosekin, siinä missä Emilia oli aina ollut enemmänkin äidin tyttö.
”Onks teil nyt jotain vakavampaakin sen Melinan kanssa?” Joose kyseli ja mä vilkaisin ratin takana istuvaa veljeäni ajatuksistani heräten.
”En mä tiiä vielä”, vastasin ja avasin auton ikkunaa sytyttäen tupakan.
”No haluisitko sä?” Joosen henkevät puheet saivat mut naurahtamaan.
”Kuka nyt ei haluis niin upeeta naista”, mä vastasin hyvin rehelliseen tyyliini ja Joose vihelsi.
”Kai sä tiiät, että sun pitää tehä elämälles ehkä jotain jos sa meinaat saada sen?” se sanoi ja vilkaisi mua, ”se tyttö vaikuttas olevan vähän toista maata kun Helmi.”
Helmi oli mun parin vuoden takainen tyttöystävä, jonka kanssa oli kieltämättä mennyt aika hiton lujaa. Se likka oli sekoillut varmaan enemmän kuin mä ikinä elämässäni. Olihan sellainen päänsekoittaminen alkoholilla ja aineilla kahdestaan ollut alkuun hyvinkin hauskaa, mutta pidemmän päälle siitä oli lähinnä tullut ihan helvettiä.
YOU ARE READING
Kuljeta mua harhaan
Romance"Sä voit kuljettaa mua ihan mihin vaan" Jirkon kasvoille nousi tuttu kujeileva virnistys. "Ai vaikka harhaan?" "Vaikka harhaan." * Warnings: päihteet, kiroilu, väkivalta, seksi
