Kuljeta mua harhaan

9. Kyyneleitä

JIRKO

Mun päässä heitti kun mä nojauduin baarin seinää vasten ja sytytin tupakan. Olo oli kaikin puolin melko sekava, eikä vaan siksi, että mä olin tarkoituksenmukaisesti sekoittanut päätäni kemikaaleilla, vaan muutenkin. Se johtui Melinasta, eikä tilannetta auttanut yhtään se, että tyttö oli päätynyt samaan baariin istumaan tänään. Se ja Valtteri. Mä kelasin vaan, että mistä nekin tunsivat toisensa - vaikka toisaalta, eipä tämänkään kaupungin piirit niin kovin suuret lopulta olleet.

"Sä oot kusessa siihen", Kapan ääni sai mut heräämään ajatuksistani ja nostamaan katseen kaverini seisoviin silmiin.

"Mitä?"

"Siihen tyttöön, Melinaan, sä oot ihastunu siihen, etkö ookki?" Kapa selosti imaisten tupakkaansa, "miks sä välttelet sitä?" se kyseli ja mä käänsin katseeni hetkeksi muualle.

"No miksköhän? Kelaa nyt mua tai ittees, ei meillä oo mahiksia tollasiin tyttöihin", sanoin ja Kapa alkoi nauraa mun sanoilleni huvittuneena.

"Vitun itkupilli, mikä sua vaivaa? Ei sua ennenkää oo mikään estelly", Kapa sanoi virnuillen ja mä tönäisin sitä kylkeen.

"No ei kukaan oo ikinä ollu sellanen ku Melina", vastasin rehellisesti.

Vaikka me oltiin olevinaan jotain koviakin jätkiä, niin silti me puhuttiin tosi suoraan tällaisista asioista. Tai ainakin mä puhuin, ei se ollut mulle mikään ongelma. Ja toisaalta, Kapa oli just sellainen tyyppi, jolle vaan pystyi puhumaan ihan mistä vaan - oikeastaan mä pystyin puhumaan sille helpommin kuin vaikka Teemulle, joka oli kuitenkin mun paras kaveri. Kapa oli jotenkin paljon tunteellisempi ja syvällisempi. Ainakin silloin kun sillä oli pää tarpeeksi sekaisin.

"No voi sua ressukkaa, mitä jos vaikka oisit mies, etkä itkis miten ei muka oo mahiksia, kyllä mä näin miten se likka sua kattoo", Kapa selosti ja mä vilkaisin sen punoittaviin silmiin, "ei sulla ainakaan oo mahiksia jos sä et tee mitään, tiiä vaikka Valtteri vie sun tyttös, sillä ainakin on enemmän munaa ku sulla", jätkä aukoi päätään toverilliseen tapaansa ja mä näytin sille keskisormeani.

"Haluutko sä turpaas tai jotain?" kysyin hymyillen hitusen.

"Ei kiitti, vaikka onhan toi murtunu nenä loppupeleissä ihan vetävä", Kapa vastasi ja mä naurahdin.

"Just joo."

"Mitä jos menisit vaikka puhuu sille Melinalle?" Kapa ehdotti niin kuin olisi joku helvetin asiantuntija näissä asioissa. Hyväähän se tietysti tarkoitti ja oli varmasti ihan oikeassa, mutta en mä silti kyennyt menemään.

"Sen mielipide musta tuli aika selväks eilen, mä oon sen mielestä ihan paska jätkä", vastasin ja heitin tupakan katuun.

"No etköhän kuule vähän liioittele?"

"No kuule en liioittele."

Vilkaisin Kapaa, joka pyöritti päätään.

"Helvetin nössö", se totesi ja tönäisi mua kylkeen kävellessään mun ohitseni baarin ovia päin.

Kapa, kaikessa kaman tuomassa sekavuudessaan, puhui ihan asiaa ja mä tiesin, että mun olisi varmaan kannattanut puhua Melinalle. Musta kuitenkin tuntui lähinnä, että se oli hiton pettynyt muhun, enkä mä nyt muutenkaan halunnut mennä puhumaan sille kun se istui Valtterin kanssa samassa pöydässä. Mä tunsin itseni typeräksi, kun olin edes kuvitellut, että meistä voisi tulla jotain. Olihan se nyt ihan helvetin päivänselvää, että Melina oli ihan liian hyvä mulle. Mä en muutenkaan halunnut, että se joutui mukaan mun sotkuihini - se eilinen autoreissu oli jo ihan tarpeeksi. Me käveltiin Kapan kanssa enemmän tai vähemmän hoippuen takaisin sisälle baariin ja siihen pöytään, jossa Kaisa ja Teemu istuivat. Huomasin sivusilmällä Melinan olevan edelleen siinä samassa pöydässä, mutta koitin olla välittämättä.