Kuljeta mua harhaan

13. "Ootko sä vakavissaan tän suhteen?"

JIRKO

Mä nukuin ihmeellisen levollisesti, enkä ollut ihan varma oliko se puhelimen viestiääni vai ikkunasta suoraan silmiin paistavat auringonsäteet, jotka mut lopulta herättivät. Kello näytti kahdeksaa aamulla, enkä mä saanut enää unta, joten kurottauduin noukkimaan lattialla lojuvan älyluurin käsiini. Melina nukkui sängyn toisella puolella mustan topin peittämä selkä muhun päin ja oli vaikea olla vähän hymyilemättä kun mä katsahdin sen suuntaan. 

Kun mä eilen olin päättänyt kokeilla saada sitä leppymään mulle, niin en suoraansanottuna ollut odottanut kovin paljon. Ja näin kuitenkin kävi, mä olin ihan syystäkin suupielet korvissa. Haukotellen käänsin katseeni kännykän ruutuun ja kaikeksi yllätykseksi viesti oli Emilialta. Mä kohotin vähän kulmiani kun avasin WhatsAppin ja luin isosiskon viestin, jossa se kertoi synnyttäneensä pari tuntia sitten terveen tyttölapsen. Mulle tuli ehkä vähän huono omatunto kun en ollut pitänyt paljoakaan yhteyttä systeriin tai kysellyt sen kuulumisia. Vaikka ei siinä, eipä sekään ollut mulle pahemmin soitellut.

Näpyttelin Emilialle onnitteluviestin ja vilkaisin sitten Melinaa, joka näytti heränneen. Se kääntyi muhun päin ja katsoi mua unisilla silmillään, niin että mun olisi tehnyt vaan mieli rutistaa se kainaloon ja pussailla. Se oli ihan hemmetin söpö.

"Huomenta", sanoin hymyillen vinosti ja Melina haukotteli.

"Huomenta", se vastasi hieraisten silmiään, "kukas sua kaipailee heti aamusta?"

"Isosisko ilmotti, että musta tuli tuplaeno", vastasin ja laskin puhelimen kädestäni. Melinan aamu-uniset aivot eivät selvästikään heti rekisteröineet mun sanomisia ja se katsoi mua hetken ihmeissään, ennen kuin tajusi.

"Hei vautsi, tuliks tyttö vai poika?" 

"Tyttö", mä vastasin rennosti ja nousin istumaan. Käteensä nojaileva Melina nyökytteli hymyillen varovasti ja mä katselin sitä hetken aikaa, kunnes vein käteni sen punaisiin hiuksiin haroen kevyesti. Melina sulki silmänsä edelleen hymyillen ja mä naurahdin sen hassulla tavalla onnelliselle ilmeelle.

"Mitä?" 

Tyttö avasi silmänsä katsoen mua kysyvästi ja mä liikahtin sen verran, että sain työnnettyä sen selälleen alleni.

"Sä oot tollanen kissanpentu", vastasin ja ennen kuin Melina ehti tivata, että mitä hittoa mä tarkoitin, koska se ihan varmasti olisi tivannut, niin painoin huuleni sen huulille. Melinan toinen käsi liikahti mun paljaalle kyljelleni ja meidän suudelman päätyttyä mä kohtasin sen ruskeiden silmien katseen.

"Mikä ihmeen –" 

"Mä meen keittää kahvia", keskeytin ja suukotin Melinan otsaa nousten sitten sen päältä. Rennosti hymyillen kiskoin farkut jalkaani, katsahdin sängyllä makaavaa, kulmiaan kohottelevaa tyttöä ja painelin sitten pois mauuhuoneesta kohti keittiötä.

Pienen hetken kuluttua naksautin Melinan kahvinkeittimen päälle ja nojauduin tiskiallasta vasten. Mietteliäänä työnsin kädet taskuihini ja kun sormiin osui minigrip-pussi, niin mä otin sen taskustani ja tuijottelin sitä vähän aikaa. Mä tiesin luvanneeni Melinalle aika paljon kun olin sanonut lopettavani pillereiden käytön. Mä olin yrittänyt ennenkin siinä onnistumatta, sillä ilman nappeja olo muuttui suorastaan tuskaiseksi – ahdisti, vitutti, vapisutti ja yleisesti kuumotti ihan kaikki ja olo muuttui muutenkin ihan omituiseksi. 

Toisaalta mulla ei ehkä ollut koskaan ollut tarpeeksi motivaatiota lopettaa, Joosen tai Emilian puheilla ei ollut ikinä lopulta ollut niin paljon painoarvoa. Mä olin joka kerta sortunut, lähinnä vaan kelaillut, että mitä vitun väliä. Ja toisaalta, mä en ehkä vaan kestänyt sitä hitonmoista ahdistusta, jota lopettamisesta tai vähentämisestä seurasi. Tai osannut olla ilman kemikaaleja, vaikka miten yritin. Ehkä mä tarvitsisin jonkun suunitelman elämälle, koska sitä mulle ei ollut ikinä ollut – kunhan olin vaan sekoillut menemään. Mä en kuitenkaan osannut suunnitella mitään saatika motivoitua. Tosin Melina, jos se oikeasti halusi yrittää mun kanssa, olisi ehkä juuri sellainen motivaattori jota mä olin aina kaivannut. Tuijottelin hetken aikaa vapisevaa kättäni ja pillereitä, kunnes työnsin pussin takaisin taskuuni ja käännyin katsomaan kahvin tippumista.