Kuljeta mua harhaan

5. "Ai sä tarjoot viinit?"

JIRKO

Hienonsin mietteliäänä tahmeaa vihreää kasvia taitellulle paperille tupakanpurun sekaan ja hymisin sterkoissa soivaa biisiä itsekseni. Joose ei ollut kotona, niin kun ei melkein koskaan ja mä olisin kaivannut seuraa. Vihasin itsekseen oloa neljän seinän sisällä, vaikka hienoinen päihtymystila vähän helpotti oloa. Mielessä pyöri Melina, jonka olin tunti sitten nähnyt itkuisena rapussa. Mikähän sillä oli? Huomasin olevani huolissani, vaikka en mä koskaan osannut kenestäkään puolituntemattomasta olla. Melina tosin oli jostain syystä poikkeus ihan kaikessa. Mun teki mieli käydä kysymässä pärjäsikö se, mutta en sitten kehdannut kun se oli nimenomaan sanonut haluavansa olla yksin. Mä olisin halunnut auttaa sitä, vaikka tuskin se mun apua kaipasi – mä olin vaan naapurin idiootti, joka tunki sen seuraan joka välissä. Hymähdin ajatuksilleni ja kaadoin röökin ja kannabiksen sekoituksen rislaan, pyörittelin sätkän kasaan ja laskin sen sitten pöydälle. Olin kysellyt kavereilta missä ne menivät, mutta kukaan ei jaksanut liikkua tänne asti, enkä mä jaksanut liikkua täältä mihinkään. Piti sitten olla yksin.

Mä jätin jointin lepäämään olohuoneen pöydälle ja kävelin keittiöön, jossa kaadoin lasin pohjalle Leijonaa ja sekaan appelsiinimehua. Yksikseen kännääminen sai mun olon tuntumaan hiton säälittävältä, mutta en silti jättänyt jääkaapissa olevia juomia juomatta. Irvistellen kulautin lasin puolilleen ja pyyhkäisin ruudulliselle flanellipaidalle tippuvia pisaroita, kunnes raahauduin takaisin olohuoneeseen. 

Musiikki soi ihan saakelin kovalla, mutta mä sain silti melkein sydärin kun kuulin ovikellon pirisevän. Kelasin alkuun, että joku naapurin mummo oli oven takana valittamassa liian kovasta bassosta ja väänsin musaa hiljemmalle hiippaillen sitten eteiseen. Mielessä kävi myös tyyliin kytät ja kuumottelin olkkarin pöydällä olevaa jointtia ja lääkkeitä. Kolmas asia joka mieleen tuli, oli että joku tuttu oli oven takana ja oli pakko kurkata ovisilmään. Joskus oven taakse eksyvät tuttavat olivat ihan sekaisin, niin kuin vaikka Kapa joskus pahimmissa nitkuissaan. Joskuskin se jäbä oli vieroitusoirepäissään käynyt mun päälle ja vaatinut rahaa ihan sekavana, enkä mä kyennyt ottamaan vastaan sellaisia vieraita nyt.

Oven takana ei kuitenkaan ollut naapurin mummo saati kytät tai Kapakaan, vaan ovisilmästä näkyi Melina. Mun sisällä hypähti hiljainen riemu ja avasin oven saman tien kohdaten punapäisen naapurin katseen. Se oli korjannut meikkinsä ja näytti muutenkin olevan paremmassa jamassa. Sen hoikkaa vartaloa peitti farkut, toppi ja ohut harmaa neule.

"Moi", tervehdin ja hymyilin hieman.

"Sun popit kuuluu alakertaan asti", Melina sanoi alkuun vakavana, mutta hymyili sitten veikeästi.

"Sori", pahoittelin ja vilkaisin asuntoon, "mä en tykkää hiljaisuudesta."

"Kelpaaks seura?" se kysyi ja heilautti punaviinipulloa kädessään. Mun kasvoille levisi hymy, johon Melina varovasti vastasi.

"Paremmin ku hyvin, tuu sisälle", sanoin hilpeyttä äänessäni ja päästin tytön sisälle kämppään, "täällä on sit vähän sotkusta", varoitin kävellessäni eteiseen kenkiään riisumaan jääneen Melinan ohi peremmälle kaksioon. Nappasin olohuoneen pöydällä olevan pilleripussin ja työnsin taskuuni, sillä en halunnut Melinan näkevän mulla mitään nappeja.  Sitten käännyin katsomaan eteisestä kävelevän tytön suuntaan.

"Oon mä nähny pahemmassakin kunnossa olevia kämppiä", Melina virnisti, "onks sulla viinilaseja?"

"Ei mulla ainakaan, mut mä voin kattoo onks broidi hommannu", mä vastasin keittiöön kävellen. Availin kaappeja ja tosiaan, Joose osasi yllättää. Nappasin tytölle viinilasin ja Melina kaatoi lasiin punaista juomaa.

"Otatko sä?" tyttö kysyi nostaen katseensa muhun ja mä kohotin kulmiani.

"Ai sä tarjoot viinit?"