Kuljeta mua harhaan

15. Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä

JIRKO

Mä katsoin sohvalta kun Melina haki pakastimesta Venlalle jäätelön ja mulle pakastevihannespussin. Olo oli edelleen vähän levoton, eikä fiilis kieltämättä ollut kovinkaan korkealla. Mä olin aivan helvetin vihainen, mä tunsin ihan tajutonta vihaa Melinan entistä poikaystävää kohtaan. Painoin kylmää kipeälle leualleni ja katsoin kuinka Melina istui myös sohvalle laittaakseen läppäriltä pyörimään lastenohjelmia.

"Miksi sä tappelit sen kanssa?" mun vieressä istuva Venla kysyi haukaten tuuttiaan, enkä tiennyt mitä olisin vastannut sille.

"Älä sä sitä murehdi", Melina ehti vastata lempeään sävyyn ennen mua ja silitti tytön hiuksia, "katotaan jotain kivaa täältä", se jatkoi selaten Youtubea.

"Oletko sä surullinen?" Venla jatkoi kuitenkin kyselyään vakavana tapittaen mua ruskeilla silmillään. Mä hymyilin sille vähän ja pyöritin päätäni.

"En mä ole surullinen", vakuuttelin ja Venla nyökkäsi kääntyen sitten katsomaan läppärin ruutua. Mä nojauduin sohvan selkänojaa vasten mietteliäänä ja katselin Melinaa, joka kyseli kummitytöltään mitä se halusi katsoa. Sopivan ohjelman löydyttyä Venla uppoutui katsomaan ruutua ja Melina katsahti mua tytön toiselta puolelta. Mua kävi sitä sääliksi. Musta tuntui, että se syytti itseään siitä, että mulla oli taas leuka mustana. Mä en kuitenkaan voinut puhua asiasta Venlan istuessa meidän välissä.

Me ehdittiin katsoa pari jaksoa jotain animaatiota, jonka nimeä en tiennyt, ennen kuin ovikello soi. Suoraansanottuna ei ehkä huvittanut nähdä Melinan broidia leuka mustelmilla, varsinkaan nyt kun mä tiesin mitä se musta ajatteli.

"Iskä tais tulla hakemaan sua", Melina sanoi Venlalle nousten ylös sohvalta.

"Mä haluun katsoo tämän loppuun", tomera pikkulikka protestoi ja Melina hymyili hitusen, kunnes katosi eteiseen, "tää on mun lemppari lastenohjelma", Venla sanoi sitten mulle katse ruudussa. Mä diggasin tenavista, ne oli jotenkin niin hemmetin vilpittömiä.

"Joo, tää on kyllä tosi hyvä", tuumasin sille ja käännyin sitten katsomaan Melinaa ja sen perässä olohuoneeseen tulevaa Miikaa.

"Noniin, lähetään kotiin Venla", mies kehotti.

"Ei kun mä haluun katsoa tämän loppuun", tyttö vastasi uhmakkaasti.

"Ei kun nyt lähetään."

Sen isompaa väittelyä ei saatu aikaiseksi, sillä juuri sopivasti jakson lopputekstit alkoivat pyöriä. Venla halusi kuitenkin katsoa myös ne ja mua huvitti. Mä olin ollut pentuna ihan samanlainen, olin viivytellyt ettei tarvitsisi lähteä kotiin. Vieraiden luona oli aina jotenkin jännempää kuin himassa.

"Moikka Jirko", Venla sanoi mulle lopputekstien mentyä kavutessaan alas sohvalta.

"Moikka, oli kiva nähdä", vastasin sille hymyillen ja Venla vastasi mun hymyyni, kunnes otti mukanaan tuoman kirjansa ja käveli isänsä luokse. Miika kehotti tenavaa menemään laittamaan kenkiä jalkaan ja Venlan kadottua se katsahti mua. Sitten se katsoi vieressään seisoskelevaa pikkusiskoaan.

"Mitä tapahtu?" se kysyi astetta viileämmin mitä ilmeisimmin viitaten mun mustuneeseen leukaan ja vihannespussiin, "mitä mä Melina just sanoin sulle aikasemmin siitä millasessa seurassa ei kannata pyöriä", Miika jatkoi ja mun olisi aivan suunnattomasti tehnyt mieli sanoa sille jotain, mutta pidin suuni vaivoin kiinni. Ihan vaan koska se oli kuitenkin Melinan veli, enkä mä halunnut sen ajatteleman mun olevan ainakaan yhtään paskempi jätkä kuin se jo nyt kelaili. 

"Ai mitä tapahtu? Haluutko sä tietää mitä tapahtu?" Melina sanoi selkeästi kimpaantuneena veljensä sanoista, "Topi tuli vastaan, se tapahtu."