Kuljeta mua harhaan

14. Leikkipuistossa

A/N: Pakko taas tähän väliin kiittää ihan kaikkia kommentoijia ja äänestäjiä, en ois arvannu miten paljon tämä kerää lukijoita. Ootte huippuja ja annatte miulle ihan superpaljon inspistä <3

**

MELINA

 "Kuunteletko sä mua?"

Rosa tökkäisi mua kylkeen ja sai mut säpsähtämään.

"Mitä?" kysyin kulmiaan kohottelevalta tytöltä ja sain sen pyörittämään päätään.

"Kunhan just kerroin sulle lähteväni Filippiineille kasvattamaan kilpikonnia."

"Siis mitä?"

Rosa tyrskähti mun ilmeelleni.

"No en tosissaan, mut sä et kuuntele", se sanoi ja hörppäsi kahviaan, "mitä sä mietit?"

"En mä mitään, väsyttää vaan", valehtelin pyöritellen lusikkaa kahvikupissa. Oikeasti mä mietin Jirkoa, joka oli päättänyt aamulla lähteä mun luotani vähintäänkin omituisen nopeasti. Tiesin tosin miksi, olinhan mä nähnyt miten se vapisi, mutta juuri eilen mä olin todennut sille, että olisin sen tukena. Ei sen tarvitsisi häipyä sillä tavalla. Vilkaisin puhelimeni ruutua, mutta Jirko ei ollut vastannut mun viestiini.

Rosa nojautui olohuoneen mustan sohvan selkänojaa vasten ja tarkasteli mua tyypilliseen tapaansa hyvin vaativasti. Siltä ei voinut salata varmaan mitään tai sitten olin vaan yksinkertaisesti huono valehtelemaan.

"Jirko", se lausahti tietäväisenä ja mä pyöräytin sille silmiäni, "arvasin, miten teillä menee?"

"Ihan hyvin", vastasin välttelevästi saaden Rosan rypistämään otsaansa.

"Ihan?"

"Siis menee hyvin", vakuuttelin hörpäten sitten kahvikuppini tyhjäksi. Rosa katseli mua hetken aikaa, mutta tajusi ilmeisesti, etten alkaisi avautua aiheesta sen enempää, joten jätti kyselemisen sikseen.

"No hyvä, kunhan tajuat sen, että et sit anna sen kohdella sua huonosti", se sanoi vakavammin, "mä en halua, että sulle käy taas huonosti", tyttö jatkoi viitaten Topiin.

"Ei Jirko oo sellanen", vastasin ja Rosan kasvoille nousi hymy, johon mä lopulta vastasin. Sitten kysyin halusiko se lisää kahvia ja sain myöntävän vastauksen, joten nousin ja suuntasin mietteliäänä keittiöön.

Rosa lähti kuuden maissa salille ja mä päätin käydä kyselemässä Jirkoa kun se ei vastannut mun viestiini. Mun sisällä pyöri inhottava tunne, mä jotenkin pelkäsin, että se oli lähtenyt juomaan, vaikka se oli nimenomaan puhunut siitä, että se skarppaisi ja lopettaisi liiallisen sekoilun. Kiskoin farkut ja pitkähihaisen päälleni, vedin hiukset ponnarille ja suuntasin rappuun. Yläkerran oven kohdalla painoin ovikelloa ja nojauduin seinää vasten ajatuksissani. Mietin eilistä ja mahanpohjaa kutkutteli. Tykkäsin Jirkosta aivan hemmetin paljon ja sen lisäksi, että tykkäsin siitä, niin mä myös välitin siitä. Lyhyessä ajassa siitä oli tullut mulle ihmeellisen tärkeä.

Jouduin odottamaan rapussa hetken ja kun ovi viimein avautui, niin kohtasin huskysilmät, mutta ne eivät olleet Jirkon vaan Joosen. Säpsähdin hitusen, sillä en ollut olettanut näkeväni Joosea, vaikka se erittäin todennäköistä olikin, sen kämppähän tämä kuitenkin oli.

"Ai moi Melina", se tervehti hymyillen.

"Moi", vastasin ja nostin suupieleeni hymyn ihan kohteliaisuudesta, "Jirkoa kyselen kun en saanu sitä puhelimella kiinni", jatkoin ja Joose siirsi katseensa asuntoon.