Ei sateenkaarta ilman sadetta

10. "Mitä sä teit Paulin kanssa niissä vessoissa?"

Sanoja on 678.

Varoitukset: -

Ti 13.8.20XX klo 12:49

"Mä löysin jotain kiinnostavaa" Pauli kertoi.

"Mitä?" kysyin hieman hämmentyneenä.

"Mä löysin Aleksanderin Instagramin"

"Ja senkö takia sun piti vetää mut vessankoppiin?" kysyin kulmaani kohottaen.

"Kyllä, nyt vaa kuuntele. Kato tätä kuvaa" Pauli ilmoitti ja käänsi puhelimensa minuun päin.

Kuvassa oli Aleksander värimerellisenine piirteineen nauramassa, jonkun kädet hänen hartioidensa ympärillä.

"Hetkonen, eiks toi oo Erikin rannekoru?" Kysyin hämmästyneenä huomaten tutun rannekorun, jonka minä, Amalia ja Usva olimme ostaneet ja tuunanneet Erikin kolmanneksitoista syntymäpäiväkseen.

"Sitä mäkin" Pauli sanoi hieman ylpeänä.

"Ja kato tota kuvatektiä" Pauli lisäsi ja käänsin pääni takaisin kuvaan.

Viisi kuukautta yhdessä! Love you forever mon amour❤🌈💘

"Eli siis Erik on..."

"Homo. Kuules lapsi kulta mun gayradar on pettämätön" Pauli ilmoitti ja suuni oli edelleen auki.

"Hmm... miks se ei oo sitte kertonu meille?" Kysyin ja Pauli kohautti olkiaan.

"Ehkä se pelkää että se tuomitaa" Pauli ehdotti ja nyökkäsin vakavana.

"Sen äiti käyttäytyy kyllä aika homofobisesti" totesin ja Paulin ilme vakavoitui.

"Siinä on enemmän ku yks syy pelätä" Pauli sanoi ja nyökkäsin.

"Mutta miten me saadaan Erik ottamaan kantaa asiaan?" Kysyin ja Pauli näytti mietteliäältä.

"Se on Erikin oma asia millon siitä tuntuu turvalliselta tulla ulos kaapista" Pauli sanoi ja nyökkäsin.

"Tai sit mun gayradar pettää ja me vaa keksitää jännitystä elämiimme" Pauli totesi saaden minut naurahtamaan.

Yhtäkkiä kuulimme ääntä vessasta.

"Voi jumalauta mite me päästää ulos täältä?" Kuiskasin hätääntyneenä ja Pauli yritti olla nauramatta.

"Se, Rasmus hyvä, onkin toinen tarina" hän kuiskasi ja ilmeeni kalpeni.

Voi jumalauta mitä Va- eikun siis ihmiset ajattelevat?

.
.
.

Ti 13.8.20XX klo 14:35

Pauli ja minä olimme päässeet ulos kopista järkevästi, eikä vessoissa oleskellut kovisjoukko ollut huomannut meitä.

Enemmän asiaan kyllä vaikutti mahdolliset huhut jotka olisivat lähteneet käyntiin. Paulin poikaystävä Veeti ei nimittäin pitäisi niistä, poika sattui olemaan aika äkkipikaista sorttia.

Nyt istuin Amalian, Usvan ja Vanamon kanssa keittiön ruokapöydän ääressä. Usvan vanhemmat pitivät tämän viikon lauantaina pienet illallisjuhlat ja koko talo oli täynnä valmisteluja.

Pienet illallisjuhlat tarkoittavat Usva, Anja, ja Urho Allenin kielellä noin viidenkymmenen henkilön neljän tunnin gourmet-ruokailua ja samppanjan sekä kalliiden viinien juomista. Juhlat pidettiin perjantaina, mutta koko Allenin huusholli oli jo sekaisin. Siivoajia, kokkeja ja sisustussuunnittelijoita, floristeja ja palvelijoita juoksi ympäri taloa joten meille ei riittänyt tilaa.

Tämän takia olimme linnottautuneet meille, ja söimme vietnamilaisen äitipuoleni Thienin tekemää Pho-keittoa.

"Ei saatana tää on hyvää" Vanamo sanoi ja Thien hymyili hyväksyvästi.

"Hyvä että tykkäät" Thien kuittasi hymyillen.

Oikea äitini oli ollut isälleni yhden yön juttu, ja isäni oli jatkanut elämäänsä yhdeksän kuukauden lisäksi kuusi kuukautta tietämättä olemassaolostani. Lopulta alkoholistiäidiltäni oli otettu huoltajuus ja tämä oli lähetetty vankilaan, ja isäni oli päätynyt isäksi.

Eikä se häntä haitannut, isäni oli aina halunnut isäksi.

Kun olin noin puolitoistavuotias isäni oli ollut käymässä Vietnamissa, jossa hän oli tehnyt töitä Thienin kanssa. Thien ei ollut säikähtänyt sitä, että isälläni oli lapsi ja he olivat alkaneet seurustella.

Nyt Thien ja isäni olivat naimisissa, ja minulla oli kuusivuotias puolisisko nimeltään Mai. Kutsuin Thieniä Má:ksi (kun isäni ja thien olivat olleet yhdessä kaksi kuukautta, sanoin ensimmäisen sanani joka sattui olemaan Má eli äiti, osoitettuna Thienille).

"Tää on taivaasta" Usva ilmoitti. Tyttö näytti aika huvittavalle.

"Má, mäkin haluun!" Mai ilmoitti. Usva, Amalia ja Vanamo katsoivat toisiaan kummastuneita, mutta minä ymmärsin. Má ja isäni olivat päättäneet kasvattaa Main kaksikieliseksi, ja minäkin puhuin hieman vietnamia.

"Sisko hyvä odota vähä äidillä on kädet täynnä töitä" vastasin Maille vietnamiksi ja Vanamon leuka loksahti auki.

"Puhutsä vietnamia?" Kaikki kolme tyttöä kysyivät yhteen ääneen.

"Etteks te tienny?" Nauroin hämmästyneenä. Olisi luullut heidän tietävän.

"Ei me olla oltu täällä niinkään usein kuin Erik!" Amalia puolusti itseään ja kun mietin tarkemmin, se oli totta.

"Ei Rasmuksen vietnami ole täydellistä, se tietää vain tarpeeksi keskustellakseen ja ymmärtääkseen" Má puuttui keskusteluun nauraen.

"Mä kyllä yritän hiota sitä paremmaks" ilmoitin ja Má naurahti.

"Hyvä niin. Pitää mennä, Rasmus anna Maille syötävää" Má ilmoitti ja käveli sitten eteiseen.

Hetken kuluttua Mai käveli takaisin yläkertaan.

"Ainiin muuten, mitä sä teit Paulin kanssa niissä vessoissa?" Amalia kysyi ja naamani kalpeni.

Ei helvetti.

Hellouuu ihmiset! Miteköhä Rasmus selittää tän kun Erikin mahdollista salaisuutta ei saa paljastaa?

Nähdään ensi luvussa!