Pe 12.10.20XX klo 14:01
Koulun kellot pärähtivät soimaan ja väsynyt viinanhimoinen teinimassa alkoi tunkemaan tavaroita reppuihinsa ja laukkuihinsa opettajien valituksista huolimatta. Kaikki tuntuivat rynnistävän ulos kuin elettäisiin viimeistä päivää, ja henki riippuisi siitä miten nopeasti pääsisi syyslomalle.
Itse en ollut humalanhakuinen, mutta kiireessä kylläkin. Syytä kiireeseeni ei ollut, mutta SAAKELI KUKA TÄSSÄ RAKENNUKSESSA HALUAISI PAKKOA PIDEMPÄÄN VIETTÄÄ AIKAA?
Tungin kirjat reppuuni, hain tavarani lokerosta ja suuntasin ala-aulaan jossa Vanamo, Usva, Erik ja Amalia odottivat jo minua. Erik oli tullut 4 tuntia myöhässä kouluun, ja viimeiset tunnit olivat valinnaisia joten en ollut nähnyt häntä koko päivänä. Poika piilotteli hupparinsa kauluksien alla, mutta sokeakin näki miten raadeltu hänen kaulansa oli.
"Sasha taitaa olla aika eläin, ainakin jos kattoo sun kaulaa" totesin ja Erik näytti tukehtuvansa omaan sylkeensä millä sekunnilla tahansa. Amalia ja Vanamo hihittivät lapsellisesti samalla kun Usva pyöritteli silmiään Erikin kaulalle.
"M-mitennii" Erik sopersi ja Usva naurahti:
"Kuule, sun kaulas näyttää siltä että joku hyökkäs sun kimppuun. Etkö sä oo kattonu kertaakaa peilii tänää?"
"En muute oo, nukuin pommii ja kerkesin just musiikinvalinnaisii" Erik toteisi ja suuntasi sitten käytävän seinillä olevia peilejä kohti.
"AI SAAKELI VITTU MÄ TAPAN SEN" poika kirosi ja Vanamo tirskahti.
"Miten sä et voinu tajuta noitte jälkie tummuutta, eiks se raatelu tunnu jo vähä?" Vanamo tokaisi naurunsa lomassa ja Erik mulkaisi tätä.
"Ihan sama, ainaki mä saan toisiku te. Mennää hakee mässyä ja mennää jonnekki" Erik näpäytti ja veti meidät kaikki hiljaiseksi.
"Mikä kauppa? Ollaako fitness ja mennää prismalle asti?" Vanamo kysyi.
"Joo mennää, siellä on niitä 35 sentin suklaalevyjä!" Erik huudahti.
"Ja Kanesin niitä hyviä limsoja. JA SUN'S:IN KIRSIKKALIMSAA" Usva intoili ja niin me juoksimme ulos koulurakennuksestamme, joka viiden minuutin jutustelumme aikana oli täysin tyhjentynyt.
Minulla, Amalialla ja Erikillä oli pyörät, mutta Vanamo oli tullut kouluun kävellen ja Usva taas bussilla. Erik kyytsäsi Usvaa kärsineellä vihreällä 60-luvun muotipyörällään (jonka hän oli pöllinyt mummoltaan edellisen pyörän vajottua kanavan pohjalle). Amalialla ei ollut pyörässään tarakkaa, joten Vanamo istui joponi tarakalla.
Pitkän ja vaikean matkan jälkeen saavuimme vihdoin Prisman pihaan hengästyneinä ja henkisesti kuolleina (matka oli mahtavat 1,2 kilometriä). Hoipertelimme sisään kotikaupunkimme kokoon suhteutettuna jättimäiseen Prismaan käyttötavaraosastolle ja aloimme hioa strategiaa.
"Usva ja Vanamo, te haette juotavaa. Ei mitään missä on kofeiinia, mä en saa juua sellasta nyt" Erik ohjeisti ja jatkoi sitten:
"Amalia, sä haet jäätelöä ja jotain pakastemässyä. Miten ois pakasteranskalaiset?"
"Sopii"
"Okei hyvä. Rasmus ja mä haemme karkit ja suklaat ja sun muut mitä mukaan sattuu. Kuka on maksuvuorossa?" Erik jatkoi ja Amalia huokaisi syvään, kaivaen repustaan lompakkonsa.
"Usva sekä minä" hän totesi huokaisten ja Erik lähetti meidät tuimana matkaan.
~yksi itkevä alakoulukakara (joka halusi Daim-patukan, jotka kaikki me veimme), kaksi vihaista ja kumoon kaatunutta mummoa, yksi rikkoutunut olutpullo, 50 euron rahamenetyksen, sekä melkein bussin alle jäämisen jälkeen~
Istuimme Usvan kellarin "elokuva"-huoneessa ringissä ja esittelimme saalitamme.
"... joten meillä on 5 purkkia jäätelöä, 3 pulloa ja 5 tölkkiä limsaa, kaksi kiloa irtokarkkeja, minipakastepitsoja, neljä pummisuklaalevyä sekä 3 sipsipussia" Erik laski ja nyökkäsi sitten tyytyväisenä.
"Ei mennyt niin paljon kuin aikaisemmi, te ootte oppineet pummimaan kunnolla! Oi lapseni" Erik kehui ja esitti itkevää ylpeää amerikkalaista kristittyä keskiluokkaista äitiä pelottavan hyvin.
"PUMMISQUAD!" Vanamo kiljaisi ja aukaisi kirsikkalimsatölkin sellaisella antaumuksella, että hetken odotin sen räjähtävän hänen käsiinsä. Samalla kun Vanamo pahensi kirsikkalimuaddiktiotaan, Erik laittoi pitsat uuniin ja Usva ja Amalia etsivät leffoja katsottaviksi. Minun tehtäväkseni jäi kaataa mässymme parempiin kulhoihin ja etsiä jäätelökupit sekä lusikat.
Rämähdimme sohvalle yhtä aikaa ja aloimme kahmia ruokaa lautasillemme kuin nälkiintyneet hullut. Usva laittoi Harry Potter-sarjan ensimmäisen leffan pyörimään ja nojauduimme sohvaan nauttiaksemme mahtavasta maratonista. Mukaan liittyi myös tietynlainen katkeruus, että kukaan meistä ei ollut ikinä päässyt Tylypahkaan.
YOU ARE READING
Ei sateenkaarta ilman sadetta
RomanceOlipa kerran sekava porukka sekavia ihmisiä, vähän niin kuin outcastia, jotka omistivat elämänsä erilaisina ja outoina pysymiselle. Jokaisella meistä on, tai pikemminkin oli, salaisuuksia. Tehtiin kaikenlaista vähän ja enemmän järkevää, rakastettiin...
