Ei sateenkaarta ilman sadetta

35. "MIKÄ VITUN MURSU SÄKI OOT!"

Su 16.2.20XX klo 11:50

Olimme olleet altailla ehkä kaksikymmentä minuuttia, ja tiesin jo että tämä reissu tulisi loppumaan porttikieltoon. Amalialla ja Elisabetilla oli vähän liiankin hauskaa, puhumattakaan Aleksanderista ja Erikistä, jotka olivat valloittaneet kokonaisen porealtaan. Vanamo ja Usva leikkivät vesisotaa lastenaltailla, kiljuen kovaan ääneen. Yllättäen tajusin itse olevani ainut täysjärkinen koko porukasta.

Tämän universumit rikkovan tiedon saatuani päätin liueta paikalta. Hiippailin pois muiden näköpiiristä ilman minkäänlaista ongelmaa ja mietin sitten minne menisin. Ajattelin ensin ottavani päiväunet taaperoiden kahluualtaassa, mutta huomattuani ulkoaltaat päässäni välähti. Hyppäsin sulavasti pää edeltä altaaseen ja sukelsin itseni ulos. Pinnalle päästyäni kylmä ilma iski naamaani virkistävästi ja vedin itseni tasanteelle. Tasanteelle pääseminen, jonka päällä oli vettä ehkä kaksikymmentä senttiä osoittautui hitusen vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Kuitenkin hetken ähkittyäni ja kiemurreltuani onnistuin läsähtämään tasanteelle kuin seivästetty mursu. Käännyin selälleni ja yskin vedet pois kurkustani. Vesi tuntui mukavalta ja taivas oli sininen, eikä ilman kylmyys häirinnyt veden lämpötilan vuoksi. Oloni oli rauhallinen ja tasapainoinen.

"MIKÄ VITUN MURSU SÄKI OOT", kuulin tutun äänen huutavan ja tunsin jonkun kädet nilkoissani. Hetken kuluttua minut vedettiin syvään altaaseen ja päästin ulos ruman pyrskähdyksen. Päästyäni takaisin pintaan loin murhaavan katseen Erikiin ja Amaliaan, jotka ilmeisesti olivat syypäät. Heidän takanaan Aleksander ja Elisabet keskustelivat siitä kumman rakas näytti söpömmälle/seksikkäämmälle murhanhimoisena. Vanamo ja Usva nauraa räkättivät olemukselleni, mutta hiljenivät luotuani heihin murhaavan katseen. Sukelsin pinnan alle ja vedin Amalian ja Erik veden alle jaloista, ja sain pinnalle noustuani kokea Elisabetin ja Aleksanderin vihan. Aleksander heitti minut olalleen niin että pääni viisti veden pintaa ja alkoi kantamaan minua sisälle. Elisabet roiskutti vettä silmilleni ja kiljuin jotain siitä, miten olin viaton ja että hänen tyttöystävänsä oli demoni.

Sisällä Aleksander kuitenkin vastoin Erikin tahtoa laski minut eikä heittänyt minua kylmään altaaseen, josta olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Erikin hän nappasi olalleen ja kantoi ties minne bordellihuoneeseen, eikä Erik protestoinut vaan näytti kieltä meille muille pilkallisesti.