Ei sateenkaarta ilman sadetta

34. "Ei oo mun vika että mun kello on kymmenen minuuttia myöhässä..."

Su 16.2.20XX klo 11:12

Eilen Elisabet oli soittanut Amalialle, ilmoittaen että me menisimme sunnuntaina kylpylään. Hän kutsui mukaan myös Aleksanderin, mikä oli ehkä huono idea. Erik todennäköisesti tulisi kuolemaan nenäverenvuotoon.

Joten tässä me sitten seisoimme, uuden kylpylän edessä MYÖHÄSSÄ. Meillä tarkoitan itseäni ja Erikiä. Aina myöhässä, kuten tavallista.

"No, se meni taas hyvin", Erik tuhahti ja pyöräytti silmiään.

"Sun takia me ollaan myöhässä", huomautin ja Erik mulkaisi minua loukkaantuneena.

"Mitennii?"

"No, jos oikein muistan niin se olit sinä joka sano että keretään käydä kaupassa enneku bussi lähtee", vastasin ja sain uuden mulkaisun Erikiltä.

"Ei oo mun vika että mun kello on kymmenen minuuttia myöhässä..."

"No se on sun kellos jumalauta, jote sunha vika se on", huomautin ja Erik hymähti kääntäen päänsä koppavasti ylöspäin. Hän lähti marssimaan sisäänkäyntiä kohti, ehkä jopa hyväksyen tappionsa.

Sisältä kylpylä oli aika tavanomainen, mutta siistimpi kuin kylpylät yleensä. Kaikki kiilsi uutuuttaan, myös Usvan uudet kengät.

"Myöhässä taas, tsot tsot", Vanamo naurahti ja halasi meitä kumpaakin nopeasti. Erik hyppelehti iloisena Aleksanderin luokse ja antoi hänelle suukon. Usva otti kuvan ja Amalia teki yökkäysliikkeitä. Elisabet naurahti, tervehti meitä ja antoi meille sisäänpääsylippumme. Erosimme kahteen joukkioon biologisen sukupuolen mukaan, ja suuntasimme kohti suihkutiloja.