To 21.11.20XX klo 12:33
Nyt se päivä oli tullut. Se kammottava päivä. Koulun perinteellisten joulutanssiaisten harjoitukset.
Meidän koulumme paskuudesta huolimattaan oli alkujaan oppikoulu, perustettu vuonna 1902. Perinteisiin kuuluivat joulutanssiaiset, joihin joka vuosi harjoiteltiin. Seiskat tanssivat jotain australialaista rivitanssia, kasit jenkkaa ja valssia, ja ysit tanssivat maailmanhistorian monimutkaisimman valssin. Ysit saivat valita parinsa, mutta kaseille valittiin vain aloitusparit. Se, kenen kanssa tanssisit valssia olisi sattumaa.
Meidän rakkaan luokkamme arkkivihollinen 8D sattui olemaan harjoituksissa kanssamme. Murhaavat katseet vaeltelivat puolilta toisella.
"Okei eli asettukaa pituusjärjestykseen!"
Sain jonkun randomin D-luokkalaisen parikseni, eikä harjoituksissa ollut mitään erikoista. Vaikka en paljoa tanssinutkaan, en ilmeisesti ollut mitenkään erityisen surkea. Toisin meni Erikillä, joka kompasteli eikä oikeen ymmärtänyt minne se käsi pitäisi laittaa. Vanamo ja Usva tanssivat ihan normaalisti, mutta Amalia painoi eteenpäin kuin ammattilainen. Hänen isoveljensä sattui olemaan ammattitanssija. Käytyämme jenkan läpi pariin otteeseen tuli valssin aika. Harjoittelimme ensin askeleet, ja sitten vähän tanssimistakin. Kävimme jenkan uudestaan läpi, ja päätettiin että valssipari olisi se, joka sattui olemaan jenkan loppuessa edessäsi.
Vihdoin ja viimein kidutus loppui ja massa kyllästyneitä teinejä marssi ulos liikuntasalista. Lähdin Erikin kanssa suoraan ruokajonoon, jossa tapasimme muut.
"Ei saatana mitä paskaa" Erik huokaisi ja Amalia pyöräytti silmiään.
"Ei se tanssiminen paskaa ole vaan sinä" hän huomautti ja Erik vilautti keskisormeaan.
"Lapset lapset ollaan nyt kiltisti" Usva totesi hieman leikkisästi ja Vanamo naurahti.
"Nää oli vasta ensimmäiset harjotukset, eiköhän me vielä opita" Vanamo totesi ja Usva nyökkäsi.
"Älä lannistu" sanoin Erikille joka edelleen kävi läpi askeleita päässään, kylläkin ääneen.
"Miten helvetissä mä selviän sitten vanhojentansseista?!"
"Siihe on vielä aikaa" Vanamo naurahti ja Usva nyökkäsi.
"Pyydä joltain joka osaa tukiopetusta" ehdotin ja Erik käänsi katseensa toiveikkaana Amaliaan.
"Sori mut mulla on kalenteri aika täynnä. Kyl sä jonkun löydät" Amalia pahoitteli ja Erik huokaisi. Yhtäkkiä hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän kaivoi esiin puhelimensa.
"Sashaltako kysyt?" Usva kysyi ja Erik nyökkäsi punastuen.
"Mä en vieläkään ymmärrä miten sä löysit itelles noin kivan tytön!" Vanamo totesi ja Erik kohautti hartioitaan hieman hämillään.
"Missä te tapasitte?" Usva uteli. Valitettavasti Erik ei ilmeisesti vieläkään antanut meidän tavata Sashaa, joten poika jätti koko kysymykseen vastaamatta.
"Liikkukaa vähä hei" joku rinnakkaisluokkalainen jätkä huusi ja huomasimme olevamme neljä metriä jäljessä jonosta.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Ei sateenkaarta ilman sadetta
RomantizmOlipa kerran sekava porukka sekavia ihmisiä, vähän niin kuin outcastia, jotka omistivat elämänsä erilaisina ja outoina pysymiselle. Jokaisella meistä on, tai pikemminkin oli, salaisuuksia. Tehtiin kaikenlaista vähän ja enemmän järkevää, rakastettiin...