Su 1.9.20XX klo 12:34
"Nyt on kai sit virallisesti syksy" Erik totesi masentuneena. Amalia mulkaisi ruskassa olevia lehtipuita vihaisesti, ihan niin kuin hänen murhaava katseensa voisi säikäyttää puut takaisin kesäasuunsa. Vanamo taas ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaan leikki Usvan kanssa lehtikasassa kuin lapsi.
"Hei ei se nyt niin kamalaa ole" tokaisin ja virnistin vähän Usvan kellahtaessa suoraan lehtikasan keskelle Vanamon räkänaurun säestämänä.
"Mitennii ei oo kamalaa? Kaikki kuolee, tulee pimeetä ja KYLMÄÄ kaikenlisäks- plus joudun äitille kaheks viikoks kun iskä lähtee työreissulle" Erik marisi, eikä huomannut hänen taakseen hiipinyttä Vanamoa. Vanamo heitti Erikin niskaan kasan pudonneita lehtiä ja poika kiljaisi yllättävän korkealta.
"KOSTO ELÄÄ!" Erik karjui ja lähti juoksemaan kohti lehtikasaa. Amalia päätti liittyä taisteluun ja lämäytti naamaani kasan lehtiä. Kostoksi kaadoin tytön suoraan lehtikasaan, ja Usva hyökkäsi Erikin ja Vanamon kimppuun, jotka päättivät liittoutua Usvaa vastaan. Minä ja Amalia taistelimme intensiivisesti, mutta lopulta Amalia onnistui työntämään minut ojaan. Hetken kuluttua myös Usva kellahti ojan pohjalle kanssani ja siinä me sitten kökötimme ojan pohjalla. Onneksi siellä ei sentään ollut vettä.
"Mites nyt suu pannaan?" Vanamo nauroi ivallisesti, mutta Erik olikin päättänyt kääntyä tyttöä vastaan. Vanamo kiljaisi ja kieri Erikin tönäisemänä ojaan. Erikin kasvoille levisi koominen, elokuvamainen ilme ja hän totesi sitten:
"Nobody fucks with me."
"HAHAAAA" Amalia kiljaisi ja tönäisi Erikin ojaan. Poika rämähti suoraan päälleni ja kirosin hieman.
"Millo vitussa susta on tullu näin painava?"
"Paraski sanoja! Muistatko ku kesällä kompastuit ja vahingossa taklasit mut? Mulla oli käsi paskana kaks viikkoa!" Erik kivahti leikkisästi ja nousi sitten ylös, ojentaen kätensä Vanamolle ja auttaen tämän ylös. Usva kapusi seisomaan ja veti minut ylös.
"MÄ VOITIN!" Amalia karjui mielipuolisesti ja minä vilkaisin nopeasti Usvaa. Hetken kuluttua Amalia oli kumottu ojaan.
"Hyi saatana mitä täällä pohjalla oikeen on" tyttö kiljui ja Vanamo vilautti tälle ilkikurisen virnistyksen.
"Selvitä kun oot kerran siellä" Erik totesi nauraen ja alkoi kävelemään pois ojan luota Usvan kanssa. Vanamo ja minä liityimme mukaan ja jätimme Amalian kiroilemaan ojanpohjalle.
STAI LEGGENDO
Ei sateenkaarta ilman sadetta
Storie d'amoreOlipa kerran sekava porukka sekavia ihmisiä, vähän niin kuin outcastia, jotka omistivat elämänsä erilaisina ja outoina pysymiselle. Jokaisella meistä on, tai pikemminkin oli, salaisuuksia. Tehtiin kaikenlaista vähän ja enemmän järkevää, rakastettiin...
