Ei sateenkaarta ilman sadetta

25. "MIKS SÄ LAITOIT SEN PORKKANAN TOHON?"

To 5.12.20XX klo 17:54

Kun lunta on kunnolla ja on nuoskakeli, mitä tekee "normaali" teini? Valittaa märistä tennareistaan mutta kieltäytyy laittamasta talvikenkiä jalkaan. Mutta mitä meidän porukkamme tekee? Alkaa tekemään lumiukkoja tietenkin!

Usva ja Vanamo rakensivat puuduttavan yksityiskohtaista lumikuningatarta keskittyneinä, eivätkä päässeet Amaliaa tai Erikiä lähellekään. Syy tähän oli se, että Erik ja Amalia tuhosivat vahingossa kaiken mihin koskivat. Todisteena oli huoneeni seinä, johon Amalia oli onnistunut tekemään reiän englanninkirjalla, sekä kaappi, jonka Erik oli rikkonut piiloutuessaan sinne leikkiessämme piilosta nelosluokalla.

Nostin lumipallon edellisen päälle ja huokaisin katsoessani Erikin ja Amalian toimia. Amalia oli taklannut Erikin lumeen, ilmeisesti kostona jostakin. Erik rimpuili mutta ei päässyt irti Amalian judo-otteesta. Vasta viattoman ohikulkijan vilkaistessa Amaliaa hämmästyneenä hän päästi irti Erikistä.

"Vitun hullu!"

"No sä sitten" Amalia naurahti ja sai kiitokseksi lumipallon naamaansa. Amalia lähti jahtaamaan Erikiä, ja Erik kompastui tuhoten puolet Usvan ja Vanamon lumikuningattaresta. Vanamo ja Usva hyökkäsivät Erikin ja Amalian kimppuun lumipallotykityksellä. Päätin jättää muut taistelemaan kolmatta maailmansotaa ja lähdin sisälle hakemaan porkkanaa ja vanhaa kaulahuivia.

Palatessani ulos sota oli jo loppunut. Erik makasi lumihangessa selällään, Amalia oli kiivennyt puuhun ja Usva ja Vanamo korjasivat lumikuningatartaan täydessä hiljaisuudessa. Potkaisin Erikiä kevyesti ja näytin hänelle porkkanaa.

"Jatketaanko vai ootsä kuollut?"

"Mä en oo iha varma, taian oikeesti olla" Erik marisi ja ojensin käteni. Poika tarttui käteeni ja vedin hänet ylös vähän liian suurella voimalla, ja melkein kaaduimme.

"Syö vähä enemmä, sä oot ihan saatanan kevyt" totesin ja Erik oli hiljaa hetken ajan, mikä oli aika epätavallista. Sitten hän nappasi porkkanan kädestäni ja tökkäsi sen lumiukon päähän kummemmin ajattelematta. Amalia, joka oli taitavasti luonut lumiukollemme kasvot, henkäisi järkyttyneenä syvään.

"Erik"

"Mitä?"

"MIKS SÄ LAITOIT SEN PORKKANA TOHON? NYT SE NÄYTTÄÄ SAATANAN CREEPYLLE!" Amalia karjui järkyttyneenä, herättäen Usvan ja Vanamon huomion.

"Ei se nyt niin paha voi olla" Vanamo sanoi ja henkäisi lumiukon nähdessään syvään.

"Mitä helvettiä!?"

Erikin summamutikassa lumiukkoon iskemä porkkana oli lohkonut osan lumiukon kasvoista pois, ja oli vieläpä vinossa kaiken lisäksi.

"Miten sä onnistuit?" Usva kysyi ja Erik kohautti hartioitaan.

"No nyt se näyttää vähän Simo Häyhälle" totesin.

"Totta" Amalia sanoi ja katseli lumiukkoa keskittynyt ilme katseillaan. Osaan vain kuvitella, miten huvittavilta näytimme sillä hetkellä. Viisi teiniä yltäpäältä lumessa jotka tuijottavat epämuodostunutta lumiukkoa kuin taideteosta, jonka merkitys on jätetty auki.

"Rasmus! Täällä on glögia, tuutteko juomaan?" isäni huusi ulko-ovelta ja Erikin pää napsahti salamannopeasti ääntä kohti.

"JUU!"

.

.

.

Heh, Simo Häyhä-lumiukko. Kaikkee mä univajeisena keksinkin...