Ollaanko tämä kesä näin

Ensimmäinen luku

Kaksi vuotta myöhemmin

"Vihdoin on kesä!" ystäväni Sonja hihkuu innoissaan. Päätäni pudistellen katson 22-vuotiaan naisen juoksua rantahietikolla. Siirrän katseeni järven suuntaan. Kevyt tuulahdus hivelee kasvojani ja lennättää hiuksiani. Itsekseni hymyillen upotan varpaani lämpimän hiekan sekaan. Alkukesän aurinko on lämmittänyt vaalean rantahiekan mukavan lämpimäksi.
"Tinja, tule jo!" kuuluu kärsimätön huudahdus kauempaa. Potkin hiekat varpaideni päältä ja riennän ystäväni perään.
"Tullaan", mumisen itsekseni. Kävelyni lomassa seuraan Sonjan tekemisiä koivujen muodostaman varjon alla. Vihertävä viltti lepää jo rehevöityneen hiekan päällä ja vähäiset tavaramme ovat levällään vieressä.
"Kesä saa sut yllättävän tehokkaaksi", virnistän ja asetan kädet nopeasti kasvojeni suojaksi. Vaate mytty laskeutuu käsieni kautta maahan levälleen. Sonjan murhaava ilme vaihtuu nauruun, kun hän poimii t-paitansa maasta.
"Kesä on parasta aikaa..." kuulen nuoren naisen huokaisevan ihastuneena ennenkuin hän sulkee silmänsä. Hymyilen vastaamatta, tuota ei ole kieltäminen.

Sonjalla on koko kesä lomaa, kuten opiskelijoilla tapaa. Omista opiskeluajoistani on jo kolme vuotta ja lomani alkaa vasta viikon ennen juhannusta. Lämpimät kesäpäivät vietän läkähdyttävän kuumassa studiossa valokuvaamassa ärsyttäviä, tylyjä naisia, joiden elämän keskipiste on kameran edessä poseeraaminen. Okei, oikeasti he ovat todella mukavia. Juuri tälläisinä lämpiminä päivinä heidän kuvaamisensa ei vain ole sitä, mitä mieluiten tekisin. Silti valitsisin kahta kertaa miettimättä mallit ja työnteon opiskelun sijaan. Koulu ei ole minua varten.

"Tinja hei", Sonja mumisee selkäni takana. Käännyn häneen päin kysyvänä.
"Kuulin, että Olivia palkkas sut kuvaamaan niiden häät", ystäväni sanoo. Hän siirtää aurinkolasit pois silmiensä edestä ja tarkkailee ilmettäni. Nyökkään. En juuri koskaan puhu työasioista ystävilleni, mutta tämä on ilmiselvästi poikkeus.
"Vaikea arvata keltä olen suosituksen saanut", naurahdan kuivasti. Olivia on Joonan, erään kaveriporukkaamme kuuluvan henkilön isosisko. Olivia menee naimisiin tasan viikon kuluttua ja on pyytänyt minua kuvaamaan häänsä alusta loppuun saakka.
"Kai sä ymmärrät, että myös Jooa on siellä?" Sonja kysyy varovasti, keskeyttäen ajatukseni kuin veitsellä leikaten. Sanat tulevat iskuna päin kasvoja. Tuijotan ystävääni saamatta sanaa suustani. Totta kai ymmärrän Sonjan olevan mukana häissä juhlimassa, seurusteleehan hän Joonan kanssa. Mutta miten olen voinut unohtaa kolmannen sisaruksista, Jooan.