Ollaanko tämä kesä näin

Kymmenes luku

Soratien hiekka rahisee jalkojemme alla, kun kävelen keskellä tietä Sonja ja Iida kummallakin puolellani.
"Juhannus on kyllä vuoden paras juhla, mut onhan se vähän turha", Iida tokaisee. Minua alkaa naurattaa: "Sun logiikalla joulu ja pääsiäinenkin on aivan turhia."
"No niinhän ne onkin! Miks kukaan haluaa juhlia jonkun syntymää ja kuolemaa?" Iida puolustautuu tuhahtaen.
"Säkin juhlit synttäreitäs, kultapieni", Sonja hihittaa painottaen hellittelysanaa huulet suloisesti mutrussa. Iida mulkaisee naista minun pudistellessa päätäni heidän välissään. Varjoisa metsä päättyy järven rantaan. Aurinko häikäisee silmiäni saadan käteni nousemaan automaattisesti otsalle silmieni suojaksi.
"Jestas! Kenen idea oli lähtee lenkille tälläses heltees?" Sonja puuhkaisee itsekseen. Sinun rakkaani, ajattelen mielessäni. Hymyilen kuitenkin vain hajamielisesti ja katson edessämme kimaltelevaa järveä.
"Käydäänkö nopeeta uimas?" Iida kysyy kuin ajatukseni lukeneena.
"Kysytkin vielä", sanon. Kävelen läheisen koivun alle auringolta suojaan. Potkin lenkkarit hikisistä jaloistani huokaisten helpottuneena. Vaatteet kasautuvat nopeasti samaan kasaan. Vain aamu-uinnilta päälle jääneet bikinit päälläni varvistelen kivikkoisella rannalla. Uupunut olemukseni haihtuu järveen, kun kyykistyn vyötärölle yltävään veteen. Kuulen takaani muutaman onnellisen huokauksen ennen kuin sormenpäät rikkovat veden pinnan ja katoan muutamaksi sekunniksi veden syvyyksiin.

Nousen vedestä hypähtäen varovasti muutaman terävän kiven yli. Polttava hiekka tarttuu kosteisiin jalkoihini ja hiekan sekaan katkeilleet kuivat kaislojen korret jäävät varpaideni väliin. Kumarrun nyppimään korret varpaideni välistä pudotellen ne taakseni rantahietikon sekaan.
"Ois täältä parempiakin rantoja löytynyt!" kuuluu rennosti naurahtavan miehen ääni. Nostan pääni nopeasti ylös kohtaamaan puolen sadan metrin päässä seisovat miehet. Tuijotan vain sanattomana kahta lähestyvää miestä. Sonja ja Iida astelevat vierelleni.
"Meillä oli kuuma just täs kohtaa", Sonja sanoo virnistäen.
"Ihan miten vaan", mies hymähtää. He pysähtyvät eteemme katsellen meitä päästä varpaisiin kiinnostuneet ilmeet kasvoillaan. Kiusaantuneena vilkuilen miehiä miettien kuumeisesti mihin katson.
"Roope", ensimmäisen kommentin heittänyt mies sanoo ja ojentaa kätensä. Katson hölmistyneenä miehen karheaa kättä. Nostan katseeni ojennetusta kädestä Roopeksi esittäytyneen miehen silmiin ja tartun käteen.
"Ei ihmiset tutustu tälleen", älähdän epäuskoisena hetken hiljaisuuden kuluttua. Uusia tuttaviamme alkaa naurattaa ja samaan aikaan tunnen Iidan kyynerpään terävän töytäisyn kyljessäni. Mulkaisen ystävääni ärtyneenä vain kohdatakseni samanlaisen katseen. Luja ote kädestäni irtoaa ja hymyilen nopeasti miehelle.
"Ilman kättelyä, Ilari", hieman sivummalle jäänyt mies nyökkää virnistäen. Päätäni pyöritellen seuraan sivusta, kun molemmat ystäväni ojentavat kätensä miehillä ja esittäytyvät.
"Ihan vain Tinjan kiusaksi", Sonja naurahtaa vilkaisten minua huvittuneena.
"Tinja", Roope toistaa nimeni hiljaa katsellen minua pää hieman kallellaan. Vastaan katseeseen haastavasti leuka koholla. Miehen silmät tutkailevat kasvojani. Pystyn miltei tuntemaan katseen ensin silmissäni, sitten nenälläni ja lopulta huulilla. Hymy kohoaa huulilleni. Muutaman metrin päässä seisova mieskin hymyilee nopeasti ennen kuin kääntyy kuuntelemaan ystäviäni. Vaalea hiuspehko kiiltelee auringonvalossa. Seuraan kuinka miehen ruskettunut käsi kulkee hiusten läpi ja jää hetkeksi niskaan lepäämään. Osa hiuksista jää sojottamaan sivulle, vastustan kiusausta mennä korjaamaan niiden asentoa.