Ollaanko tämä kesä näin

Seitsemäs luku

Päänsäryn helpotettua Iida saa minut hylkäämään paljon inhoamani siivouksen ja liittymään laiturilla iloitsevaan ryhmään. Pääsärkylääkkeen nielaistuani kieltäydyn Joonan tarjoamasta alkoholista ja avaan sen sijaan limsatölkin. Tekaistu hymy huulillani istahdan hieman syrjempään nauttimaan aurinkoisesta säästä. Välttelen Jooan katsetta sulkemalla silmäni jan ojautumalla tuolin selkänojaan. Muiden jutustelu puuroutuu hetkeksi mielestäni. Kärpäset surraavat jalkojeni ympärillä ja heinäsirkat sirittävät jossain heinikon seassa. Niiden soitto kuulostaa kauniilta alkukesän iltapäivänä. Edes päänsärystä juuri toipunut pääni ei valita korkeasta sirkan sirityksestä. Hetkeksi unohdan vain kaiken ympärilläni, omaan maailmaan on helppoa paeta todellisuutta. Sonjan mietteliäs ääni herättää minut takaisin maanpinnalle.
"Kuinkas me nukkumapaikat järjestetään?"
"Mä nukun ihaaanan Iidan vieres!" Erik huudahtaa pienesti sammaltaen ja nappaa naisen kömpelösti kainaloonsa. Vilkaisten leveästi hymyillen naurun pidätyksen voimasta hytkyvää Iidaa.
"Sun on varmaan pakko sitten kömpiä illalla Erikin viereen", nauran leikkisästi silmää iskien. Iida alkaa nauraa. Hän tarttuu toisella kädellään Erikiä poskista kiinni ja puristaa. Miehen suu menee mutrulle ja pää heilahtelee puolelta toiselle.
"Asia selvä kultsi", Iida lässyttää virnuillen.
"Hei mut sittenhän Jooa ja Tin-" Sonja aloittaa hiljentäen lauseellaan muut. Silmäni laajenevat ja avaan suuni: "Ei todellakaan!"
"Mut-" Sonja aloittaa taas. Pudistelen päätäni raivokkaasti.
"Mä en nuku ton kans", sanon tiukasti osoittaen suuntaan, jossa epäilen jääkiekkoilijan olevan. Kuulen hiljaista mutinaa, joka saa pääni singahtamaan Jooan suuntaan.
"Mitä?" ärähdän. En pysty enää hillitsemään tunteitani vaan kaikki se paha olo ja vastoinkäymiset purkautuvat suustani ärtyneisyytenä ja vihana. Jooa katsoo suoraan minuun.
"Mitä väliä, vaikka me nukutaan samas huonees? Otetaan vaikka yläkerta. Eihän meidän tarvii samas sängys nukkua", mies sanoo rauhallisesti. Ilmeeni tiukkenee entisestään.
"Mä en oo se, joka sut on tänne halunnu. Enkä mä todellakaan nuku sun kans samas huonees", tiuskaisen silmät viiruina. Jooan leuka kohoaa hieman ylemmäs.
"Kannattaa totutella", kuuluu miehen suusta. Aukaisen suuni, sulkien sen kuitenkin samantien. Puristan sen tiukaksi viivaksi. Jännittyneestä ilmapiiristä piittaamatta käännähdän ympäri ja säntään kohti mökkiä. Puristan kädet nyrkkiin niin voimakkaasti, että kynnet painautuvat kämmeniini. Takaani ei kuulu äännähdytäkään, heinäsirkkojen sirityskin uppoutuu virtaavan adrenaliinini alle. Paiskaan mökin oven kiinni niin kovaa, että ikkunat helähtävät. Oven sulkeutuessa pysähdyn. Katselen ympärilleni mökissä ja mietin miksi edes tulin tänne. Kaikki tavaranikin ovat autossa. Silmieni katse eksyy mökin yläkertaan. Epäröiden astun muutaman askeleen lähemmäs.
"Kai mä voin käydä ainaki kattoos" tuhahdan itsekseni ja alan kivuta jyrkkiä portaita ylös. Portaiden yläpäässä pysähdyn. Eteeni avautuu pieni tila, jossa on sohvapöytä sekä muutama nojatuoli. Pienen oleskeluhuoneen nurkassa on ovi. Nielasten astun viimeiset portaat alas ja kävelen avaamaan oven. Kurkistan kattoikkunasta tulevan valon valaisemaan huoneeseen. Pieni, mutta oikein kotoisa. Aivan kuin lapsuuden mummola. Räsymatto, virkatut päiväpeitteet, pitsiverho ja keinutuoli. Pieni hymy hiipii salakavalasti huulilleni. Istahdan oven viereiselle sängylle hivellen varovasti päiväpeitettä. Mummolan kotoisat muistot pyyhkiytyvät nopeasti verkkokalvoltani, kun tajuan missä olen. Lysähdän selälleni sängylle tuijottaen suoraan kattoon. Seuraan katseellani epätasaisessa järjestyksessä kulkevia nauloja. Raivoamiseni oli typerää, mutta en todellakaan halua nukkua ihmisen kanssa, jota vihaan enemmän kuin ketään muuta. Hän ei ole ansainnut kohteliaisuuksiani taikka anteeksipyyntöä. Jälkimmäistä en ole edes Jooalta kuullut.