Ollaanko tämä kesä näin

Kahdeksas luku

Ystäväni kuittaavat Erikiä lukuunottamatta anteeksipyyntöni vain naurulla ja juoman tarjoamisella. Erik alkaa olla niin humalassa ettei tiedä mitä seuraavana päivänä tulee katumaan. Pudistelen päätäni huolestuneena. Toivon todella miehen menon rauhoittuvan viikon mittaan. Käännän nuotion päällä paistuvat pihvit ja jatkan keskeytynyttä salaatin tekoa. Sivusilmällä vilkuilen kolmea miestä. Erik laulaa jääkiekon MM-kisojen kannatuslauluja ja Joona käyttää tilaisuuden hyväkseen kuvaamalla ystävänsä esityksen videolle. Jooa nauraa taustalla pyytäen Erikiä lopettamaan. Hymähtäen jatkan vesimelonin pilkkomista. Kello näyttää jo iltaseitsemää ja ilma on alkanut viilenemään. Vedän neuletakkia paremmin päälleni paeten kylmää tuulahdusta. Sonja juoksee paljainjaloin mökistä lautanen kädessään.
"Tarvitko apua?"nainen kysyy istahtaen seurakseni penkille.
"Nää on ihan just valmiita. Joko te saitte kaiken tehtyä?" hymyilen vain.
"Iida kattaa vielä pöydän, muuten on valmista", Sonja vastaa. Katselen hiljaa tulta. Sen liekit nielevät puun pintaa kuluttaen sitä hiljalleen pois. Savu nousee ilmaan ja leijailee kauemmas. Ylempänä ilmassa se hälvenee ja häviää taivaan tuuliin. Hengitän sisään ja ulos raitista ilmaa. Täällä on tilaa hengittää. Sonja koskettaa olkapäätäni: "Mennäänkö syömään?"
"Joo", vastaan lyhyesti ja poimin lihat lautaselle.

* * *

"Mites ne nukkumapaikat?" Joona kysyy varovasti hetken hiljaisuuden jälkeen. Keskeytän ruokailuni ja nostan katseeni veljeksistä vanhempaan. Mitään sanomatta pyöritän päätäni kieltävästi. Katsahdan nopeasti Jooaan, joka tuijottaa lautastaan huulet tiukasti yhteen painettuina. Joonan silmiltä pystyy lukemaan paljon. Hänen tekee mieli sanoa jotain, mutta pysyy kuitenkin hiljaa. Hyvä niin, en välttämättä halua edes kuulla.
"Teillä taitaa olla vaan yks vaihtoehto", Sonja tokaisee lopulta. Suljen silmäni hetkeksi ja avattuani ne, kohtaan viidet silmäparit itsessäni.
"Ihan sama", mumisen vain ja jatkan ruokailua muiden tuijotuksesta välittämättä.
"Totuttelet siis", Jooa sanoo. Siirrän salamoivat silmäni häneen. Hän vastaa katseeseeni vihreiden silmien vangitsevalla tuijotuksella. Kaivaudun yhä syvemmälle miehen silmiin. Tuijotuskisailumme loppuu minun siirtäessä päätä poispäin. En vastaa mitään, yritän vain keskittyä unohtamaan vihreät silmät.
"Huomiselle suunnitelmia?" Iidan ääni kysyy jännitteet katkaistakseen.
"Uimaan ehdottomasti!" Sonja huudahtaa. Viimeistään naisten iloinen nauru saa jännitteen häviämään.
"Soutamaan kans", hymähdän jotain sanoakseni.
"Hei joo!" Erikin sekava ääni innostuu huutamaan. Joona pyörittelee päätään ja pohtii ääneen missä airot mahtavat olla.
"Puulatoon oon syksyllä vieny", Jooa vastaa veljelleen.
"Osaaksä muka soutaa?" Sonja kysyy silmät suurina. Veljesten nauru puuroutuu muistojeni taakse. Soutuvene. Lihapullat. Päärynälimsa. Nauru. Lokit. Veden pinnan rikkovat pisarat, jotka tipahtelevat airoista. Ne kolme merkityksellistä sanaa. Se yksi pieni suudelma. Herään ajatuksistani huomatessaniJooan katsovan minua merkitsevästi. Väri pakenee kasvoiltani ja käännän nopeasti pääni pois. Miksi tuo ihminen on aina siellä missä silmänikin.