Ollaanko tämä kesä näin

Yhdestoista luku

Sade ropisee vasten mökin kattoa. Istun hiljaa nojatuolissa sivuttain ja tuijotan ulos pää selkänojaan painautuneena. Piiskaava sade lyö vasten tyyntä järvenselkää. Muutama lokki lentelee veden rajassa ja jossain kauempana on keltaisiin pukeutunut kalastaja heittämässä virveliä. Hento hymy hiipii alakuloisille kasvoilleni ja kaivan puhelimen esiin.

Roope
viimeksi paikalla tänään klo 12:33

Kalasyö sateella vai miten se meni?

Mietin eilistä päivää ja viisitoista minuuttista uintihetkeä kesken lenkin. Lyhyen juttutuokion päätteeksi uudet ystävämme saattivat meidän mökillemme saakka ja sain kämmeneeni punaisella tussilla kymmennumeroiden puhelinumeron. Tallennettuani sen puhelimeni osoitekirjaan olin istunut tovin laiturilla hinkkaamassa sitä pois. Punainen oli taittanut vaaleampaan, mutta numerot eivät lähteneet. Myöhemmin illalla olin saanut kuulla kuittailua ja hymyillä tyytyväisenä huomatessani Jooan kadonneen näköpiiristäni. Näin hänet seuraavan kerran vasta aamulla herätessäni. Oloni oli rentoutunut huomattavasti miehen pysyteltyä poissa silmistäni.

Hätkähdän ajatuksistani, kun puhelin plingahtaa viestin merkiksi. Takanani pöydän ääressä istuva porukka hiljenee muutamaksi sekunniksi.
"Tuliko poikays-", Joonan aloittaa vinoillen.
"Jatkakaa!" älähdän keskeyttäen ystäväni. Pyöräytän silmiäni takanani alkavalle naurulle. Vilkaisen taakseni ja kohtaan neljän nauravan ihmisen lisäksi Jooan mitäänsanomattomattomat kasvot. Hän katsoo edessään olevaa lautapeliä. Yritän hetken tulkita miehen mielentilaa, mutta kohotan lopulta vain kulmiani ja käännyn takaisin ikkunalaudalla lepäävän puhelimeni pariin.

Roope
Just niin se menee. Ja hyvin tää näyttää syövän. :)

Kalassa?

Roope
Mitä muuta sateella voi tehdä?

Pistää kimble-turnauksen pystyyn.

Roope
:D

Suljen puhelimen näytön ja vilkaisen järvenselälle. Kalastaja keltaisine vaatteineen on hävinnyt näkyvistä eikä lokkejakaan näy enää. Sade niiden sijaan on vain yltynyt. Raskaasti huokaisten heilautan jalat käsinojan päältä lattialle ja nousen seisomaan. Kävelen pöydän ääreen Erikin tuulettaessa juuri voittoaan. Hymyilen huvittuneena ja nappaan hedelmäkorista ylikypsän päärynän. Ehdin vetää veitsellä muutaman kuoren, kun Iida siirtyy viereeni utelias ilme kasvoillaan.
"Mitäs jätkät?" hän kysyy huomattuaan etten kiinnittänyt naiseen minkäänlaista huomiota. Erik rauhoittuu ja istuutuu takaisin penkin päähän.
"Kalastaa", vastaan lyhyesti katse tiukasti kuoritussa päärynässä.
"Just", pöydän toisesta päästä kuuluu kuiva naurahdus. Lohkaisen päärynän rauhallisesti ja nostan kasvoni tuttuihin silmiin.
"Onko sulla jotain kalastusta vastaan?" kysyn haastavasti. Jooa naurahtaa ivallisesti: "Ei yhtään mitää." En ehdi kuin siristää silmiäni, kun Joona ja Sonja vilkaisevat hätäisesti toisiaan ja avaavat suunsa.
"Peli jatkuu", Joona kiirehtii sanomaan. Kohotan kulmiani ja käännän lopulta katseeni Jooasta. Veitsi putoaa kädestäni lohkaistujen päärynän palojen päälle ja kävelen ulos. Perääni jää neljän hämmentyneen ihmisen ilmeet, yhden mitäänsanomattomat ja pöydällä keinuvat päärynänpalat.