Ollaanko tämä kesä näin

Viides luku

Kova käsien rummutus ulko-oveen hätkähdyttää minut mietteistäni. Hämmentynyt ilme kasvoillani nousen sohvalta ja riennän avaamaan oven. Naapurin mummot eivät liiemmin arvosta kovaäänisiä ystäviäni. Oven auettua sisälle ryntää kaksi naista, jotka puhuvat kovaan ääneen toistensa päälle. Nostan kädet ilmaan pöllämystyneenä: "Rauhottukaa!" Iida hiljenee virne kasvoillaan ja Sonja hiljentää hieman ääntään.
"Lähdetään mökille juhannuksena", Sonja hihkaisee. Kohotan kulmakarvojani ja aukaisen suuni sanoakseni jotain.
"Mihin?" kysyn ymmälläni.
"Joonan porukoiden mökille tietty!" Sonja ja Iida tuhahtavat yhteen ääneen. Epäröin. Minua ei huvita lähteä pois kaupungin mukavuuksista hyttysten syötäväksi.
"En mä tiiä..." vastustan ja lähden kävelemään takaisin olohuonetta kohti. Kuulen Iidan älähtävän nimeni turhautuneena. He tulevat perässäni olohuoneeseen. Sonja lysähtää sohvalleni mulkoillen minua syyttävästi.
"Ajattelitko sä rampata koko kesän tän sohvan ja rannan välillä? Kerranki ois jotain kivaa tiedos!" Sonja vinkuu syyllistävä ilme kasvoillaan. Suupieleni nykii uhkaavasti, mutta pyyhin ilmeen pois kasvoiltani.
"Kiitos ennemmin se, kun joku tönö keskellä mettää. Te tiiätte, että mä vihaan käärmeitä ja hyttysiä", puolustaudun.
"Me päästäis porukalla viettään hauskaa, koko viikoksi!" Iida huudahtaa. Sonja vaihtaa syyttävän ilmeensä innostuneeseen.
"Tinja, kyllä sä tiiät miten vähän aikaa me ollaan viime aikoina vietetty yhdes", hän sanoo. Alistuneesti huokaisten katson vuorotellen molempia ystäviäni. Naisten suupielet kohoavat ylös ja he nyökkäilevät iloisena.
"Eli pakkaamaan", tokaisen myrtyneenä.
"Pakkaamaan!" ystäväni hihkaisevat yhteen ääneen.

Mäntymetsä vilisee ohitseni ja järvi sen takana kimmeltää auringon voimasta. Ilma on lämmin ja järven vettä katsoessani mieleni tekee uimaan. Kahlata vyötärön korkuiseen veteen saakka ja sukeltaa. Tuntea viileän veden hivelöinti iholla ja hien pyyhkiytyminen pois. Mutristan huuliani tukahduttavan kuumassa autossa. Katse tiukasti tiessä, etsin oikealla kädelläni vesipulloa. Kurottaudun nappaamaan sen apukuskin paikalta. Viileäpullo tuntuu taivaalliselta reisieni välissä, kun yhdellä kädellä yritän avata sen korkkia. Hidastan hieman vauhtia juodakseni vesipullosta. Ajatukseni kylmän veden solumisesta kurkkuuni keskeytyvät, kun saavun tien ristykseen. Vilkaisen vasemmalle ja oikealla, missään ei näy tienviittoja.
"Mihin mun pitää kääntyä", hämmästelen ääneen. Otan puhelimen käteeni ja avaan lukitusnäytön. Ei kenttää.
"Ei hitto, tämäkin vielä", pihahdan ärtyneenä. Tiputan puhelimen viereiselle penkille ja nojaan päätäni taaksepäin. Annan pääni retkahta asivulle. Katson suoraan puiden välistä pilkottavaan järveen. Kulmia kurtistaen nostan itseni parempaan asentoon. Ilmeeni sulaa leveään virnistykseen.
"Kiitti kiva Joona ja idiootti Jooa. Teistäkin jotain hyötyä", hihkaisen ja käynnistän uudelleen jo sammuneen auton. Hyvä muistisääntö mökille pääsystä, käänny järvelle päin. Muistelen veljesten kinastelleen siitä miten perheen mökille pääsee helpoiten. Lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen todeten risteyksen olevan reitin hankalin kohta.

Järvi avautuu eteeni tien suoristuessa. Ympärillä näkyy veden lisäksi vain pelto, metsää sekä yksi mökki. Tuskin enää eksyn. Sammutan auton mökin seinustalle ja vilkuilen ympärilleni. Perinteinen suomalainen mökki. Hieman ulkoa ränsistynyt punainen mökki, rannan läheisyydessä seisova sauna, tulisija ja vuosien myötä tummunut laituri. Mökin edessä on suuri terassi, selvästi viime vuosien aikana rakennettu. Kerään hiukset löysälle nutturalle hikisen niskani päältä. Otan puhelimen käteeni ja astun ulos autosta.
"Moi Tinja!" kuulen rennon tervehdyksen mökin suunnalta. Ehdin kääntää katseeni Joonaan, kun kahden nuoren naisen äänet kantautuvat mökin sisäpuolelta.
"Tuliko Tinja!" Iida huutaa ja Sonja jatkaa heti perään: "Tinja!!"
"Moi kaikille", naurahdan juuri ennen kuin he juoksevat halaamaan minua. Mietin usein ovatko he oikeasti yli 20-vuotiaita.