Avaan silmäni auringon pyrkiessä kaihtimien välistä sisään. Mieleni tekee sulkea silmät samantien. En halua herätä tähän päivään, tähän painajaiseen. Haluan nukkua koko kesän ja unohtaa kaiken mitä eilen tapahtui. Kohtaaminen kirkossa ja laulu juhlassa. Kumpa olisin kieltäytynyt hääkuvauksesta. Raskaasti huokaisten heitän peiton hikisen vartaloni päältä ja kohottaudun istualleni. Suljen pieneksi hetkeksi silmäni ja haukottelen. Nousen seisomaan ja kävelen avaamaan kaihtimet. Siristelen auringonvalon tulviessa huoneeseeni. Hymyilen lämmittävän auringon alla, ehkä tästä päivästä ei tulekaan niin kauhea.
Minulla oli viikko aikaa valmistautua kohtaamaan Jooa. Keräämään kaikki muistot, suru ja haikeus ikuisen muurin sisään. Jättämään pinnalle vain viha, katkeruus ja anteeksiantamattomuus. Haluan näyttää, että olen aloittanut uuden elämän. Elämän, johon hän ei kuulu. Kaikki se valmistautuminen, siitä ei ollut minkäänlaista hyötyä. Jooan kohtaaminen oli kuin isku vasten kasvoja. Teki kipeää, repi arpeutuneet haavat auki ja toi muistot mieleen. Kaiken sen, minkä piti olla rikkoutumattoman muurin sisällä. Nyt se kaikki on sekoittuneena vihan kanssa. Tunteet ovat solmussa ja mieleni on kuin sekametelisoppa. Olen risteyksessä, enkä tiedä mihin suuntaan lähteä. Pelkään käveleväni väärään suuntaan tai umpikujaan. Ehkä olen jo väärällä polulla. Jos olisin pelkuri, lähtisin pois, mutta minä en ole pelkuri. Olen vahva. Vahva ihminen, joka on juuri nyt hieman eksyksissä.
Solmin lenkkareiden nauhat kiinni ja tarkistan vielä kerran, että takin vetoketju on kiinni. Työnnän oven auki ja kävelen hiljaisen kerrostalon käytävään. Paiskaan oven lujaa kiinni vain tehdäkseni lisää ääntä lähes kuolleeseen kerrostaloon. Vilkaisen ärtyneenä hissiä, jonka ovessa on lukenut jo toista viikkoa epäkunnossa. Nopeutan askeleita portaissa päästäkseni nopeasti ulos. Ulkona valo ja lämpö tunkeutuvat minuun kuin nälkäiset hyttyset viileänä kesäiltana. Hetken aikaa vain seison ja nautin. Lopulta laitan jalkoihini vauhtia. Hiki pyrkii pintaan jo muutaman minuutin juoksun jälkeen, mutta puraisen vain huultani ja hellitän vähän vauhtia. Kuntoni on laskenut huolestuttavan paljon vuoden aikana.
أنت تقرأ
Ollaanko tämä kesä näin
عاطفيةKahdessa vuodessa ehtii unohtaa, haudata tunteet, pyyhkiä kyyneleet ja piilottaa heikkoudet. Ehtiikö todella? Niin Tinja ainakin uskoi.
