Ollaanko tämä kesä näin

Neljästoista luku

Keinun kevyesti kitaransoiton tahdissa käsi Iidan harteilla. Toinen käteni heiluu ilmassa tölkkiä pidellen. Ihmiset ympärilläni tanssivat ja nauravat. Mielialani kohenee muiden naurusta ja ilosta. Lasken tölkin kädestäni läheiselle tuolille ja tartun molemmin käsin Iidan käsiin. Iloinen naurumme kaikuu rannalla ja hiukset lentävät puolelta toisellen hyppiessämme ylös ja alas. Yhtäkkiä tunnen selässäni paineen ja pian huomaan makaavani pihanurmella molemmat parhaat ystäväni vierelläni. Naurumme vain yltyy ja hetken en mitään muuta kuulekaan.
"Muistatko miltä tuntuu, juopua kesäyönä...", naurumme taukoaa, kun jäämme maahan kuuntelemaan ihmisten alkaessa laulaa. Pieni hymy hiipii kasvoilleni ja minut valtaa yhtäkkinen onnellisuuden tunne.
"...hölmöstä rakkaudesta. Kastella jalat heinikossa", laulan hiljaa muiden mukana. Sonja ja Iida kääntyvät katsomaan minua. Pian ystäväni liittyvät mukaan: "tanssittaa tyttöä laiturilla, siellä missä kaislat kumartaa."  Laulun loputtua nousen istualleni ja huudan kitaransoittajalle toiveeni: "Lisää yhteislauluja!"
"Käskystä", kuuluu ääni. Soittaja virnistää tyytyväisenä aloittaessaan seuraavan laulun. Tuijotan vastarannalle ja mietin kuuluuko laulumme ja hauskanpitomme sinne asti. Heittäydyn takaisin makaamaan. Toivottavasti, ajattelen. Ainakin tyyni järvi vastaa lauluumme omalla laulullaan.

 Yhteislaulut loppuvat kitaran laskeutuessa maankamaralle lepäämään. Kaiuttimista alkaa jälleen kuulua musiikkia, joka saa hiljentyneisiin juhlijoihin jälleen uutta ääntä. Istun maassa jalat ristissä suuressa piirissä.
"Mihinkähän nää juhlat loppuu", Joona miettii pidätellystä naurusta hytkyen.
"Miten niin?" Iida kysyy kulmiaan kohottaen.
"Sairaalaan, putkaan, naapuriin omenavarkaisiin vai kenties tohon läheiselle pellolle, kun juhannustaiat jää toteutusvaiheen alkupuolelle?" Joona luettelee nauraen.
"Älä pliis muistuta uudesta vuodesta!" Iida parahtaa minun sanoessa samaan aikaan: "Siitä se johtu etten nähny mun tulevaa sulhasta unissa! Vaikka niitä kukkia oli siel pellolla taatusti monta kymmentä erilaista." Joona ja Erik nauravat.
"Se johtu siitä, et meidän tyynyt jäi kotiin", Iida mutisee mietteliäänä. Yhdyn Iidan vastaukseen, siitä sen on johduttava. Miehet ympärillämme nauravat ja joku ihmettelee miksi juhlissamme tapahtuu joka kerta jotain unohtumatonta.
"Ehkä se johtuu tästä porukasta", Sonja hihkaisee poikaystävänsä sylistä.
"Joo, meillä on aina joko hiton hauskaa tai sitten tapahtuu jotain, joka on ihan hemmetin pers-" Iida kailottaa.
"Joo just niin", keskeytän pienesti virnistäen.
"Tai sitten me vaan osataan järjestää parhaimmat bileet", Erik toteaa ylpeänä. Mies ottaa kulauksen juomastaan ja rutistaa minut ja Iidan käsivarsiensa alle. Kiljaisen yllättyneenä ja pujottaudun muiden naurun saattelemana pois.
"Osaatte tai ette, aina on ihan sikahauskaa", joka huudahtaa ja nostaa tölkkiään. Kaikkien metalliset tölkit kolahtavat yhteen ja lopulta lämmennyt juoma valuu kurkustani alas.

Tuntia myöhemmin nousen kylmältä nurmikolta ylös ja kävelen terassin reunalla olevan pöydän luo. Lasken tyhjät tölkit kädestäni ja istun hetkeksi tuolille pöydän viereen. Joku tarttuu jälleen kitaraan kulkettaen sormet kertaalleen jokaisen kielen päältä. Kaiuttimet hiljennetään. Tutulta kuulostava melodia saa pääni kääntymään soittajan suuntaan. Sydämeni hypähtää muutaman ylimääräisen lyönnin enkä saa silmiäni irti pihan toisella laidalla istuvasta miehestä. Ihmiset välillämme keinuvat keskenään rauhallisen laulun tahtiin. Puheensorina ja äkilliset liikkeet vaihtuvat hitaaseen keinuntaan muutamassa sekunnissa. Jooan katse porautuu minuun. Tanssivat ihmiset peittävät välillä näköyhteyden toisiimme, mutta kummankaan katse ei katkea. Jooan sormet tanssivat kitaran kielillä ja suu liikkuu laulun tahtiin. Suuni aukeaa hämmennyksestä. Käännän pääni pois pyyhkäisten kostaita huuliani neuletakin hihaan. Kosketan poskiani ja huokaisen helpottuneena. En takuulla ala itkeä. Ääni on vahva, mutta lempeä. Tuttu ja niin turvallinen. Ääni ajalehtii järvenpintaa pitkin ja pysähtyy horisonttiin. Annan laulun ympäriltäni hiljetä ajatusteni tieltä. Viimeiset kaksi vuotta vilisevät silmissäni pikakelauksella, kun tuijotan silmiä räpsäyttämättä johonkin kauas. Niin kauas, ettei taivaan ja järven erottavaa horisonttiviivaa ole nähdä. En kuule laulun taukoamista taikka uuden alkua. En askeleita, jotka pysähtyvät lopulta viereeni.
"Saanko mä kysyä yhtä asiaa", hiljainen ääni kysyy. Säpsähdän mietteistäni ja kohotan pääni kohdakseni Jooan silmät. Nielaisen pystymättä sanomaan sanaakaan. Nyökkään vain pienesti.
"Suostutko sä yhteen tanssiin?" Jooa kysyy kättään tarjoten. Tuijotan miestä hiljaa. Jooa ymmärtää väärin, kun pudistan päätä itsekseni. Hän laskee hetkeksi katseen silmistäni.
"Tulisit nyt", mies pyytää hiljaa, ääni kuulostaa haavoittuvalta ja epävarmalta. Oma olemukseni ei ole yhtään sen parempi. Mahaani nipistää, kun nostan hieman kättäni ja lasken sen Jooan kämmenelle. Lämmin käsi puristaa omaani hellästi kuin kiitoksen sanoen. Painan katseen alas antaen Jooan johdattaa minut lähemmäs soittajaa ja tanssivia ihmisiä. Käsiemme ote irtoaa pieneksi hetkeksi ja pian lämmin ote laskeutuu lantiolleni. Ymmärtämättä kunnolla miehen läheisyyttä käteni hakeutuvat hänen olkapäilleen. Varon koskemasta Jooan niskaa, kun mies tiukentaa otettaan ja painaa minua lähemmäs itseään. Tunnen hänen rintakehänsä hipaisevan omaani ennen kuin pakenen hieman taaemmaksi. Milloin viimeksi Jooa on seisonut näin lähellä minua? Siitä on ikuisuus. En tiennyt kaipaavani hänen läheisyyttään. Enhän minä kaipaakaan, kiellän mielessäni. Kevyen keinunnan lomassa painan pääni huomaamatta vasten Jooan olkapäätä. Taistelen kyyneleitä vastaan. Jooa nojaa poskeaan omaani vasten. En tiedä huomaako mies kyyneleistä kosteita poskiani. Jos näkee, hän ainakin peittää sen hyvin.
"Mä oon niin pahoillani", tuskin kuultava ääni mutisee. Avaan suuni mutten vastaa mitään. Vedän vain kuuluvasti henkeä ja suljen suuni. Hengitän syvään helpottaakseni itkusta tukkoista oloani. Sivusilmällä huomaan Sonjan huolestuneen ilmeen. En välitä ystävieni katseista ja puolittaisista hymyistä, sen sijaan piilotan kasvoni vasten Jooan olkapäätä. Jääkiekkoilija silittää alaselkääni pienin liikkein. Liike selässäni helpottaisi, jos silittäjä olisi joku muu. Jooa saa aikaan ainoastaan sydämen hypähtelyn ja sulkeutumattomat kyynelkanavat.