Love //Finnish (TAUOLLA)

1. Miksei hän?

Tähän alkuun varoitan, että tarina saattaa sisältää väkivaltaisista kohtauksista ja pahaa kielenkäyttöä! (esim. Kiroilua) Lukeminen omalla vastuulla! Mutta nyt itse tarinaan!

Istun sinisessä autossamme etupenkillä. Takapenkillä on kattoon saakka laatikoita ja kaikkea romua, joita kummiskin tarvitsemme. Isäni (Toni) ajaa autoa. Emme ole puhuneet kumpikaan tuntiin yhtikäs mitään. Ilmapiiri on ollut koko matkan aika kiusallinen. Olen vain katsonut Los Angelesin maisemia koko matkan ajan. Kohta olemme onneksi perillä. Uudessa kodissamme.

"Uskon että tulet pitämään hänestä ja muutenkin uudesta kodistamme" Toni sanoo lopulta jotain ja pitää katseensa koko ajan tiellä, ei edes vilkaise minua päin. Nyökkään vaan ja jatkan maisemien katseluja. Tapaan 'viimeinkin' isän uuden tyttöystävän Saran ja joudun heti ennen tutustumistamme muuttamaan hänen kanssaan saman katon alle, 'odotan innolla.' Yritän kummiskin olla positiivinen, vaikka vaikeaa se on.

_______

Viimeinkin kolmen tunnin matkamme jälkeen, saavumme uuden talomme pihaan ja ensivaikutelmani talostamme on ihan okei. Talo on väriltään vaaleansininen ja kaksikerroksinen. Pihalla olevaa tilaa ei näytä olevan niin paljoa, kun viime talossamme, mutta muuten talo tekee ulkoapäin hyvän vaikutuksen. "Tulisikko Miranda auttaa näitten tavaroitten kanssa?" Toni kysyy ja keskeyttää minun tarkan arvionnin talostamme. "Joo joo, tulen." Otan vain muutaman tärkeimmän pahvilaatikkoni ja laitan ne etupihan terrassille hetkeksi. Toni tuo lisää tavaroita autostaan ja minä vaan katselen vierestä, koska minulla on ihan hirveän kuuma. Minulla on mustat farkut jalassa. Oli huono päätös laittaa ne tänään päälle. En tajunnut miksi edes laitoin farkut, koska täällä on melkein 30 astetta lämpöä, tänne 'kuolee.' Yhtäkkiä samalla hetkellä kuulen oven aukeavan takanani ja käännyn katsomaan.

Siinä hän on, uusi 'äitipuoleni' ja hän on aika kaunis. En ihmettele yhtään miksi isäni tykkästyi häneen, kukapa ei voisi vastustaa noita blondeja hiuksia ja sinisiä silmiä. "Tulittehan te viimein! Olen odottanut sinun näkemääsi niin kauan, kun jaksan muistaa!" Sara sanoo todella innoissaan ja rutistaa minut melkein kuoliaaksi. "Kiva nähdä sinutkin viimein." Sanon hymyillen, vaikka se ei ole totta. Kun olemme 'halannut' tarpeeksi kauan ja esittäydytty toisillemme, Sara huomaa Tonin autossa "Rakasssss!"
Hän melkein juoksee Tonin luokse, mutta ei ihan pysty siihen punasien korkkaidensa takia.
Viimeksi viikko siiten he olivat yhdessä matkalla ja Sara on jo nyt, kun he olisivat olleet viimeksi yhdessä vuosi sitten. Pyörittelen silmiäni heille. Lopulta he suutelevat tyhmästi (minun mielestä) hetken verran ja siinä vaiheessa minä jatkan sisälle päin menoa.

Talo on sisältä päin tilava ja todella uuden näköinen, kaikkialla on valkoisia esineitä ja muutenkin talon värit on vaan vaaleita värejä. Vanhassa kodissamme oli aivan eri väri maailma, vihreää ja punasta enimmäkseen.
Menen yläkertaan katsomaan huoneita, onneksi saan päättää mikä huone on minun. Otan muutaman pahvilaatikon mukaani, joita juuri jaksan kantaa valkoiset portaat ylös. Aukaisen yhden huoneen oven ja huone vaikuttaa ihan kivalta, todella tilava ainakin jos ei muuta. Väri huoneessa on yllätys valkoinen.

Yhtäkkiä takanani Sara kysyy "Mitäs pidät?" En edes huomannut hänen tuloaan huoneeseen, ei kauaa jaksanut olla Tonin seurassa, Mietin. "Joo tykkään kyllä paljon, varsinkin sit kun oon saanut tehdä tästä omanlaiseni" Korostin omanlaista sanaa eniten, koska haluan että hän ymmärtää, että 'varasin' tämän huoneen nyt, eikä hän voi tulla tänne noin vain. "Arvasin että otat tämän huoneen, tiedäkkö mistä tiedän sen?" Sara kysyy, ihan kun hän ei olisi huomannut minun korostettua omanlaista. "No kerros" Vastaan ja yritän miettiä mielessäni, mitä hän miettii oikein. "Siitä kun tästä ikkunasta näkee merelle saakka hyvin." Sara näyttää ikkunaa päin ja menee itse sinne ja minä myös. "Olet oikeassa." Sanon ja katselen upeaa maisemaa. Kaunis sininen meri näkyy todella hyvin ja ranta myös. Odotan innolla, että pääsen uinaan tuonne. Oikea syy kyllä oli se miksi halusin juuri tämän huoneen oli se, että Tonin ja Saran huoneet olisivat alakerrassa.
Katselemme molemmat vain maisemaa hetken hiljaa kunnes "Jätän sinut purkamaan tavaroita." Sara sanoo ja lähtee alakertaan päin.
En tiedä mitkä fiilikseni oikein on nyt, onko Sara, uusi "äitipuoleni" kiva vai ärsyttävä?
_______