Love //Finnish (TAUOLLA)

7. Miten Hän Aina Onnistuu...

Tähän alkuun varoitan tarinan kielenkäytöstä!
Lukeminen omalla vastuulla!
Ja kaikki kuvat kuvaavat vain tarinan tilanteita, ei mitään muuta.
Mutta nauttikaa tarinasta... :)

Maanantai aamu.
Herään kännykkäni herätykseen. Yllättävän virkeänä olen heti aamusta.
Menen aukaisemaan verhoni. Aurinko paistaa kirkkaasti, luvassa taas lämpöinen päivä. Jään hetkeksi tuijottamaan pihaamme ja mietin elämääni kuinka ihanaa se on juuri nyt. Ei täydellistä, mutta riittävää.

Valitsen punaisen mekkoni, siinä muotoni tulevat hyvin esille, vaikka se ei minua oikeastaan kiinnosta. Iisak varmaan tykkää, mietin mielessäni ja naurahdan ajatukselle. Katselen peilistä itseäni mekko päällä. Tykkään mekosta siksi, koska materiaali on ihanan pehmeää ja äitini piti tästä mekosta paljon.
Laitan nopeasti vielä ripsaria ja pitkät hiukseni harjaan auki.

_______

Jouduin juoksemaan kouluun.
Koska unohdin pakata repun (siinä tuli jo kiire) ja kun olin kävellyt melkein puolet matkastani tajusin, että unohdin kännykkäni pöydälleni, niin kävin hakemassa sen.
Tyhmä mä!

Näen Iisakin pitkästä aikaa, ainakin siltä se tuntuu...
Emme nähneet eilen, koska hän oli Villen kanssa viettämässä 'poika iltaa' tai jotain semmosta.
Onneksi kännykkä on keksitty, pelastajani.

Iisak seisoo nurkassa Villen ja muitten kavereittensa kanssa. Tietysti rööki suussaan. Hänen oikeesti pitäisi lopettaa röökin käyttö!
Mut helpommin sanottu, kun tehty... Eiks se sanonta mee noin, mietiskelen.

Iisakin näkökulmasta
Poltan äkkiä röökini loppuun. Huomaan kultani Mirandan tulevan minun luokseni, minulla on ollut häntä niin vitun ikävä. Ainakin nyt. Eilen ei niinkään, koska olin taas niin kännissä.
Toi mekko kyllä näyttää niin vitun hyvältä hänen päällään! Ajattelen mielessäni ja katselen Mirandan kävelyä, kun hän tulee minuapäin.
Heitän tupakan tumppini pois.
Kiiruhdan hänen luokseen.
Yritän juosta, mutta huono päätös. Minua alkaa vain hengästyttää enemmän, koska tupakka.

Pääsen lopulta häntä vastaan.
Suutelen häntä kun viimeistä päivää, siitäkin on jo pitkä aika, kun viimeksi suutelimme.
Suutelemme keskellä koulun pihaa, mutta mitä vittua se haittaa, rakastan häntä ja haluan, että kaikki tietävät sen. Hän on minun muijani. Tuijottakoon, aivan sama.
Olen niin kaivannut Mirandan vanilijaisia huulia, aah.
Yksi päivä ja näin kova ikävä.

"Mulla on ollut sua nii vitun kova ikävä!" sanon ja otan toisella käsilläni hänen poskistaan kiinni ja Suutelen voimakkaasti. Toisella kädellä otan Mirandan alaselästä kiinni ja vedän itseäni päin. Miranda taas pitää molemmilla käsillään maantien värisistä hiuksistani kiinni, joka tuntuu ihanalta.
"Mullakin sua, mutta henkes haisee ihan tupakilta!" Miranda sanoo nauraen ja pussaa minua huulen lähelle.
"No muutama rööki sinne tänne." sanon leikkisästi.
Lähdemme käsikädessä kävelemään sisällepäin.