Kaikki tietävät suloiset rakkaustarinat...
ja kyllä...
tämäkin on yksi niistä.
16 - vuotias Miranda muuttaa isänsä kanssa Los Angelesiin.
Hän aloittaa toisen lukio vuotensa uudessa koulussa, jossa on kaikki täysin erilaista. Hän joutuu myös tutust...
Edelleen kuvat kuvaavat vain tarinan tilanteita, ei välttämättä ulkonäöllisesti. Tarina sisältää kiroilua, seksuaalisia kohtauksia ja jne... ! Toivottavasti pidät!
Tarina jatkuu suoraan 17 osasta! Eli suosittelen lukemaan sen ensiksi, jos et ole tai muista sitä! ______________________________________
On myrskyisä ilma. Sataa kaatamalla. Katselemme tien toisilta puolilta Iisakin kanssa toisiamme. En edes välitä sateesta, kun näen Iisakin. Hän hymyilee minulle levästi niin kuin aina. Minun Iisak.
Hän lähtee ylittämään tietä minun luokseni. Olen innoissani, hypin, iloitsen ja kyynelehdin. Haluan vain päästä halaamaan Iisakkia. Rakastan häntä.
Kuulen jotain vasemmalta puolelta. Jokin lähestyy kovaa vauhtia. Kuulen äänen juuri ja juuri sateen keskeltä. Kunnes käännän katseeni. Näen auton tulevan täyttä vauhtia Iisakkia päin.
"IISAK! VARO!" Huudan, niin kovaa kun pystyn. Iisak kääntää nopeasti katseensa vasemmalle, mutta on liian myöhäistä. Auto ajaa täysiä Iisakin päälle. Minä näen sen. Minä tunnen sen. Minä kuulen sen. Näen, kun Iisak tapetaan.
Huudan niin kovaa kun pystyn ja itken samalla. En pysty liikkumaan enkä katsomaan. Luihistuin maahan. Kädet naamallani. Itken ja raivoan. Sydämmeni hakkaa täyttä vauhtia.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Herään.
Aukaisen silmiäni nopeasti. Otan henkeä, niin paljon kun pystyn. Kuulen vain 'pumpumpum' Sydämmeni hakkaa, kuin viimeistä päivää. En hetkeen tiedä missä olen. Joku pitää kädellään vyötäröstäni kiinni.
Käännyn varovaisesti taakseni ja näen Joonaksen nukkuvan söpösti. Silitän hänen poskeaan. Minulle tulee hetkellinen huono omatunto... Näen unta exästäni ja tässä makailen Joonaksen kanssa.
Laitan varovaiseti hänen käden pois omasta vartalostani. Mutta turhaan Joonas herää. "Onko kaikki hyvin?" Hän huomaa ilmeeni. "En muista nukahtaneeni tähän." En voi vain kertoa, että näin unta exästäni... "Etkö muista? Ilma muuttui kamalaksi, niin päätimme, että jäämme tänne ja lopulta nukahdimme." Yritän muistaa, mutta en muista. "Näytät kauniilta" Joonas sanoo virne naamallaan. Suljen nappejani paidastani, jotka ovat yks kaks auenneet, jossain vaiheessa. Naurahdan. "No jos minä teen aamupalaa, jos löydän mitään jääkaapista." Joonas sanoo. "Hyvä idea, alkaa olemaan nälkä." Joonas antaa pienen pusun, kun kapuaa päältäni pois.
Tunnelma on vähäisen kiusallinen. Tunnelmaa ei paranna yhtään myös Joonaksen paidaton vatsa, vaikka on hänellä kivat lihakset ja mikäs tässä häntä katsellensa... Mutta miksi hänellä ei ole paitaa päällään? Eihän me tehty mitään muuta, kun nukuttiin? kai? Ja minunkin paita oli vähän auki? Tulikohan hänellä kuuma minun vieressäni? Varmaan... mutta se ei selitä minun paitaani... no ihan sama, huono muistinen, kun olen.
