Love //Finnish (TAUOLLA)

9. Ei tässä näin pitänyt käydä!

Varoitan tekstin kielenkäyttöä. (Kiroilua löytyy)
Lukeminen omalla vastuulla!
Nauttikaa tarinasta! <3

Neljän päivän jälkeen.
Iisak on nukkunut sängylläni nämä neljä päivää.
Hän on halunnut olla minun kanssani nämä päivät, kun vielä voi.
Minun on pitänyt kuljettaa Iisak salaa aina meille, että Toni ei huomaisi häntä.
Vaikeaa se on ollut, mutta kaiken arvoista.

Tänään torstaina on se päivä, tärkeä päivä. Oikeudenkäynti.
Iisak pelkää pahinta, mutta minä uskon, että tässä koko sotkussa käy hyvin.

Olimme hakeneet Villeltä Iisakin vaatteita päivien aikana.
Iisak laittaa oikeudenkäyntiin sinisen kauluspaidan ja mustat farkut.
Itse päätän laittaa mustan mekon, joka ei ole niin synkkä, kuin joissakin hautajaisissa.
Vielä laitan kaulakoruni I & M kaulaani. En ole voinut pitää sitä kokoajan, koska Toni tai Sara olisi voineet huomata sen. Heistä puheen ollen! He ovat onneksi molemmat töissä, niin ei tarvitse salakuljettaa Iisakkia ulos.

Katsomme molemmat kokovartalo peilistäni miltä näytämme.
"Näytät komealta." Sanon ja laitan vielä Iisakin kauluksen suorempaan.
Iisak yrittää saada hymyn suulleen, mutta ymmärrän, että se on vaikeaa tämmöisenä päivänä.
"Kyllä kaikki järjestyy." Sanon ja annan nopean pusun Iisakin huulille.
Iisak vastaa suudelmaani.
"Oletko valmis?" Iisak sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Olen." Sanon ja lähdemme kävelemään alakertaan, missä ulkona taksi viipyykin.
Olin varannut meille taksin, jotan hienompaa kuin yleensä.

_______

Saavumme taksilla perille. Matkassa meni noin 20 minuuttia.
Otan Iisakin kädestä kiinni ja hän minun. Katselemme valkoista isoa taloa jännittyneenä. "Tuolla se sit tapahtuu kohta." Iisak sanoo ja jatkaa talon katsomista.
Nyökkään vain.
Takanamme näen Villen mersun. Hän nousee autosta pois ja tulee meidän luo.
Hänkin on laittanut oikein puvun päälle.
Hän halaa Iisakkia ja sanoo "Kyllä tää tästä. Mut meidän pitäisi varmaan mennä sisälle, että emme myöhästy kekkereistäsi!"
Hän osaa aina piristää ilmapiiriä, tyhmillä vitseillään.
Lähdemme kävelemään sisällepäin.

Iisakin näkökulmasta
Istun jännittyneenä penkilläni. Asianajajani väittelee toisen asianajajan kanssa, joka haluaa minut vankilaan teostani. Tilaisuus on jo kestänyt melkein tunnin.
Olemme kuullet Villen lausonnon tapahtuneesta, jopa Mirandakin haluttiin kertovan omansa ja monien muitten ihmisten.
Pian oli päätösten aika. Itse olen oman laustoni antanut.
Minulla alkaa tulemaan kauhea hiki, en ole ikinä jännittänyt näin paljoa.
Katselen välillä taaksepäin missä näen Mirandan naaman. Hän yrittää olla iloinen, mutta huomaan kyllä, että hän esittää.

"Nyt olen kuullut kaikkien läsnä olleitten mielipiteen tapahtuneesta. Ja on aika tehdä päätös! Nouskaa ylös Iisak Jämsen." Tuomari sanoo.
Tottelen tottakai ja nousen varovaisesti ylös kuulemaan tuomioni.
Katson taakseni vielä kerran, näen Mirandan ja hänen takanaan näen... en voi uskoa, näenkö harhoja vai mitä..? Minun isäni on tullut paikalle. Miksi juuri nyt?
Käännyn eteenpäin.
"Olen tehnyt päätöksen. Puolustit itseäsi, sen ymmärrän. Mutta tapoit ihmisen ja vielä heitit aseen pois... Niin sitä ei voi hyväksyä. Siksipä Iisak Jämsen sinut määrätään vankilaan kuudeksi vuodeksi, tästä hetkestä lähtien!" Tuomari sanoo huutaen ja pamauttaa nuijansa pöytään kovaa.

Kaikki on hetken hiljaa, sitten minusta jo otetaan kiinni ja aletaan viemään pois.
Katson takanani olevaa Mirandaa. Molemmat itkemme. Ei tässä voinut käydä näin ajattelen.
Minut kirjaimellisesti raahataan pois salista, koska en itse suostu kävelemään.
Katson myös Villen ilmettä hänkin näyttää surulliselta, hän hankki minulle parhaan asianajajan jonka tietää, mutta tiesin sydämmessäni, että näin tulee käymään...