Love //Finnish (TAUOLLA)

8. Mikään ei voi rikkoa tätä.

Teksti sisältää kiroilua ja seksuualisia kohtauksia.
Lukeminen omalla vastuulla!
Nauttikaa tarinasta! <3

Päätän kohdata Iisakin parin päivän jälkeen ja laittaa hänellä viestiä.
Hän on tuttuun tapaan laittanut paljon eri viestejä. Yhteenkään en ole vastannut. Minun on pitänyt miettiä kaikkea tätä...
Laitan hänelle uskallettuani "Moi, meidän varmaan pitäs jutella... Nähääks rannalla?" Odotan vastausta.
Minulla on outo olo tästä... En saisi nähdä Iisakkia, mutta minulla on häntä niin ikävä ja haluan, että
hän saa mahdollisuuden selittää.

Muutaman minuutin päästä kännykkäni pitää ääntä.
Otan vauhdilla viestin esiin kännykästäni, viesti on Iisakilta.
"Joo lähen nyt tuleen sinne, lupaan selittää kaiken!"

Katson nopeasti miltä näytän.
Olen laittanut punamustan nappipaidan ja siniset vähä rikotut farkkushortsit. Hiukset jätin auki. Laitan vielä hajuvettä ja olen valmis kohtaamaan Iisakin!

_______

Näen rannan, mutta en Iisakkia.
Väitin tottakai Tonille, että menin Rosan kanssa.
Ei hän olisi missään nimessä antanut minun tavata Iisakkia!
Niin oli pakko valehdella...

Lopulta kymmenen minuutin odottelun jälkeen, näen Iisakin auton
tai oikeastaan Villen mersun.

Iisak aukaisee oven ja näyttää piru
kyllä, niin kuumalta. Hän on leikannut hiuksia. Hän näyttää kyllä komealta! Tässä ajassa hän on jo ehtinyt käydä parturissa...
Annan Iisakin tulla minun luokseni, jään vain istumaan penkille.

Iisakin näkökulmasta
Mitä jos hän ei anna anteeksi? Jos tää meidän juttu oli tässä?
En kestäisi sitä! Vittu, kun kuumottaa...
Piilotan selkäni taakse paketin. Menen Mirandan luo lopulta, kun ryhdistäydyn.

"Ööm, mulla on sulle paljon selitettävää..." Sanon.
Miranda nousee kanssa seisomaan.
"Joo niin on, ja sori kun en oo aikasemmin halunnu jutella,
mut mun piti sulatella tätä kaikkea..." Miranda sanoo haikean kuuloisena.
"Nääh, ei se mitään, ymmärrän sua...nolasin sut täydellisesti...
ja nyt isäski vihaa mua, mut vihaaks sää mua?" Sanon kans haikeana.

Miranda katsoo minua surullisesti ja ei oikein tiedä mitä tekisi
minun kanssani.
Lopulta Miranda sanoo.
"En mä sua vihaa! Miten voisinkaa... Vaikka olisit tehnyt mitä!
Etkä sä mua nolannut ja ihan sama mitä Toni ajattelee susta, rakastan sua!"
Hän ottaa minusta tiukan otteen ja halaamme kuin viimeistä päivää.

"Mäki rakastan sua, siks ostin sulle tämmösen." Sanon.
Otan selkäni takaa pienen paketin eteen...
"Ei sun olis tarvinnut!" Miranda sanoo iloisesti. Tulen itsekin iloisemmaksi.
"Tottakai täytyi! Haluan selittää sulle kaiken mitä niissä bileissä tapahtui, mutta ekaksi haluan antaa tän sulle." Sanon ja annan lahjan Mirandalle.

Miranda alkaa avamaan varovaisesti pakettia.
Sisältä paljastuu kultakoru missä on M ja I. Meidän kirjaimet.
"Ostin ton Villen rahoilla, piti kyllä vinkua todella kauan, että saan hänetlä rahaa." Sanon.
"Se on ihana! Ei sun olisi tarvinnut kulta rakas!" Miranda sanoo häkeltyneenä.
Laitan korun Mirandan kaulaan.
Koru sopii täydellisesti.

Katselemme hetken hiljaa korua molemmat.
"Lupaatko, että kaikki kääntyy veilä hyväksi?" Miranda sanoo ja katsoo minua suoraan silmiin.
"Lupaan, kyllä me tästä selvitään..." sanon, vaikka en olisi niin varma itseni suhteen. Olen pilannut kaiken...

Alan selittämään Mirandalle mitä niissä bileissä tapahtui.
Hetken kuluttua.
"Ja sitten heitin aseen pois ja lupasin itselleni, että kertoisi bileistä kellekkään ikinä. Mutta tässä sitä ollaa..." Sanon ja samalla otan taskusta röökin esiin.