Love //Finnish (TAUOLLA)

14. Aina.

Kiroilua, kirjoitusvirheitä ja paljon muuta löytyy.
Muistutan: Gif/kuvat kuvaavat vain tarinan kulkua. Eli ei ulkonäöllisesti vastaa tekstin henkilöitä ja jne.
Mutta nyt tarinaan.

______________________________________

Tasan viikko ennen, kun lähdemme Amerikkaan. Odotan kuumeisesti, että pääsen Amerikkaan!
Olemme katsoneet Rosan kanssa kaikki pakolliset turistikohteen valmiiksi.
En ole jutellut Iisakin kanssa kahteen viikkoon.
Mutta on hän kyllä minulle soittanut ja laittanut myös tekstiviestejä...

Tänään olisi vankilassa tapaamispäivä, mutta en tiedä haluanko mennä sinne.
Välimme, kun ovat mitä ovat Iisakin kanssa tällä hetkellä.
En haluaisi olla riidoissa hänen kanssaan, mutta hänen käyttäytyminen oli vitun paskaa viimeksi! Hän ei kerro minulle kaikkea, tunnen sen! En vieläkään tiedä mihin hän tarvitsi 3000€!

________

Perus paskaa taas koulussa.
Olen näitten kuukausien aikana alkanut vihaamaan koulussa käyntiä.
Ainoa kaverini on Rosa, mutta hän taas hengaa enemmä muitten kanssa. Niimpä olen yksin monesti.
Istun tutussa paikassani portaiden alla.
Katselen minun ja Iisakin söpöjä vanhoja kuvia.
Olemme niin onnellisen näköisinä.
Pakostakin tulee surullinen fiilis, kun ajattelen missä olemme nyt.
Pyyhin nopeasti kyyneleet naamaltani.
"Hei onks kaikki hyvin?" Rosa huomaa minut ja tulee kysymään mikä minulla on.
"Joo tai ei..."

Rosa huokaisee surullisesti ja tulee viereeni istumaan.
"Kyllä te saatte vielä Iisakin kanssa asiat kuntoon."
"En ole niin varma... en tule näkemään häntä hetkeen... tänään voisin mennä häntä näkemään jos haluaisin, mutta sovin, että vietän Saran ja Isän kanssa 'perheillallista'..."
"Unohda se perheillallinen ja mene selvittämään asianne poikaystäväsi kanssa! Selitä niille jotai, että tuut meille tekeen yhtä projektia."
"En mä oikeen tiiä... en haluaisi taas valehdella niille...oon tehny sitä niin paljon."
"Nyt riittää noi sun vitun huonot selitykset!"
On se helppoa hänen sanoa. Jos isäni saa tietää... nii olen varmaan loppuelämäni huoneessani...tai pahempaa! Ja en kyllä ehkä halua nyt nähdä Iisakkia...
"Täytyy miettiä..."

_______

Laitan soimaan 'I hate you, i love you' se on ihana biisi ja samalla myös surullinen. Rakastan semmoisia biisejä ylikaiken.
Aurinko paistaa suoraan silmiini.
Ihana sää.
Kaivan repustani mustat halvat aurinkolasit, jotka on kummiskin ihan kivat.
Ihan juuri olen kotona.

Jätän vansini eteiseen. Heitän ruskean laukkuni rappusille ja menen keittiöön.
Olen tehnyt päätökseni.
Jään kotiin.
En mene katsomaan Iisakkia.
"Hei, miten koulu päiväsi meni?" Sara kysyy samalla, kun kastelee kukkia.
"Samanlailla kun aina."
"Kerro vähän tarkemmin"
"En oikee jaksaisi, normi päivä, ei mitään ihmeempää..."
Miksiköhän tämä uteliaisuus? Sara kyselee paljo, mutta ei yleensä näin tarkkaan...
"Isäsi tulee kohtaa töistä. Voisimme aloittaa ruuan tekemisen! Se voisi olla kiva yllätys hänelle!"
"Joo hän varmasti ilahtuisi!"
Ajatus ei ole yhtään huono. Pääsen isäni suosioon, jota en ole ollut nyt hetkeen...

________

Katson kokoajan kelloa, kun teemme ruokaa.
Vielä olisi mahdollisuus lähteä käymään Iisakin luo...
Mutta en lähde.
Teemme Saran kanssa kanapastaa, johon tuli vaikka mitä! Namskis!
Yritän unohtaa koko Iisakin, edes hetkeksi mielestäni.

Saimme juuri kaiken valmiiksi ennen, kuin Toni tulee!
Kattasimme pöydänkin hänen lempi värillään: sinisellä.
Toni tulee keittiöön yllättyneenä.
"Tuoksuupa täällä hyvältä!"
Iloinen fiilis valtaa minut. Kaikki on hyvin. Elämäni on suurinpiirtein.
Minulla on perhe, oikea semmoinen. Joka välittää. Asiat voisivat olla huonomminkin.
"Ajattelimme yllättää sinut Mirandan kanssa!"
"Ihana yllätys!"
He suutelevat nopeasti ja alkavat ottamaan ruokaa.
Molemmat heistä vaikuttaa, niin onnellisilta. Pakostakin itselläkin hymy tulee kasvoille.