Love //Finnish (TAUOLLA)

15. Ihan söpö.

Lukeminen omalla vastuulla! :)
Teksti voi sisältää kaikenlaista.

______________________________________

Olemme lentokentällä.
Lentomme lähtee kello 06.00.
Vielä joudumme odottamaan vähän yli tunnin.
En ole nukkunut melkein ollenkaan, mutta silti oloni on pirteä.
Pian olen Amerikassa! Parhaan ystäväni kanssa! Ja myös hänen vanhempien.
En malta odottaa!

Lentokentällä on aika paljon porukkaa tähän aikaa. No en ihmettele, koska lentoja lähtee kokoajan.
Ja kokoajan kuulutetaan seuraavasta lennosta.

_______

Päätämme hakea Rosan kanssa pienestä kahvilasta jotakin syötävää.
Otan täytetyn leivän ja limsan. Kahdekaan euroa maksaa... pakko sanoa, että on kyllä kallista.

Istahdamme pieneen korkeaseen pöytään.
Penkit ovat kivan nahkaiset. Juttelemme samalla.

Oloni on ollut viime viikkona ihan okei, vaikka erostamme Iisakin kanssa ei ole kauaa.
Tottakai kaipaan häntä kokoajan, mutta on näin parempi 'tavallaan.'
Olen keskittynyt vain matkaamme, niin en ole edes hirveästi ehtinyt miettimään Iisakkia.

Jännitän lentoamme eniten. Pienenä myös pelkäsin lentämistä todella paljon. Inhoan, kun korvat menee lukkoon. Se on niin ärsyttävä tunne.
Muutenkin, kun olen katsonut sitä ohjelmaa missä lentokoneita tippuu taivaalta mistä syystä tahansa, niin en oikein luota lentokoneisiin.

_______

Iisakin näkökulmasta
Minun pitäisi alkamaan täyttää lupaukseni Timolle ja Markolle...
En tiedä mitä teen Karin suhteen...
Oikeastaan enään minua ei voisi vittuakaan kiinnostaa, että pöllinkö siltä ne rahat vai tapanko koko jätkän!
Elämälläni ei ole enää mitään järkeä. Ei ole ollut eikä tulekaan.

Ihme, että he eivät ole kysyneet minulta mitä aijon tehä Karin suhteen.
Sille jätkälle en kyllä pärjää! Se murskais mut 100-0...

_______

Mitä vittua? Ei mulla mitään tapaamista pitäisi olla!?
Miranda on siellä matkallaan... vai jäikö hän tänne minun takiani...
"Sinun ei ole pakko mennä tapaamiseen." Vartija sanoo.
"Ööm kyllä meen. Aukaise portti vaa."

Pääsen vierashuoneeseen.
Katselen ympärilleni ja etsin hänen naamaansa. Mirandan.
Alan huolestumaan, kun en löydä häntä mistään...
Kunnes näen hänet.
Viimeisen henkilön, jonka en olisi ikinä uskonut olevan täällä...
Isäni.
Olen järkyttynyt, olen ymilläni... mitä hittoa hän täällä tekee?
Juoppo isäni joka kohteli mua, kun paskaa on täällä. Miksi?

Hän katsoo minua varautuneena. Olen todella hämilläni. Vartija näyttää, että minun pitää mennä hänen luokseen.
Hän istuu ihan takimmaisessa pöydässä. Vanha lippis päässään.
Hiukset miten sattuu lippiksen alla. Hän näyttää, kun olisi juuri herännyt.

Menen hänen luokseen, hän nousee pystyyn ja ottaa lippiksensä pois päästään ja minä vain istahdan röyhkeästi.
Laitan käteni puuskaan ja jalkani toisen jalan päälle. Otan oikein mukavan asennon ja yritän näyttää kovalta.
Esa (isäni) istahtaa varovaisesti tuolille.
Hän pitää käsiään pöydällä ja katsoo niitä hetken ajan.
Minä katson häntä, vain vittumaisella ilmeellä.
"Poika..."
En anna hänen jatkaa lausettaan. Vaan keskeytän hänet heti röyhkeästi.
"Älä vittu kutsu mua tolla nimellä! Sä menetit oikeuden sanoa mua sun pojaks!"
Molemmat olemme hetken hiljaa. Näen, että Esa tuijottaa suoraan minuapäin. Itse katselen takaseinään vihaisesti.
"Iisak, tiedän että olen kohdellut sua väärin. Olen lopettanut juomisen! Haluan parantaa meidän välit..."
"Ai sekö muka auttaa meijä suhdetta palaamaan takasin normaaliksi, kun lopetit juomisen? Olet edelleen yhtä kusipää juoppo!"
"Anna mun näyttää sulle, että olen muuttunut mies. Äitisikin olisi varmasti sitä mieltä..."
"Ettäs kehtaat sotkea äidin tähän! Sä et oo muuttunut mies! Ihan samanlainen oot! Sun takii äitiäkään ei oo täällä!"
"Peru sanasi Iisak!"
"Sä oot pienestä pitäen tuottanut mulle vaan paskaa. En tarvii sua mun elämään! En tarvii ketään! Voit painua vittuun!"
Tekisi mieli sanoa, niin paljon kaikkea, mutta en vain pysty. En ole enään se Iisak, joka haluaa olla se 'paha poika.'