Love //Finnish (TAUOLLA)

4. Rakastan...

Tähän alkuun varoitan kielenkäytöstä! Kiroilua löytyy. Lukeminen omalla vastuulla! Mutta nyt tarinaan <3

Olen maannut sängyssä jo toista päivää putkeen. Perjantai pitäisi olla paras päivä viikosta, mutta ei vain minulla. Oloni on kamala, minulla ei ole nälkä ja mikään ei tunnu miltään. Ja näin on ollut jo nämä muutama päivä. Tonille ja Saralle olen väittänyt olevani oksennustaudissa. En halua todellakaan mennä kouluun ja nähdä Iisakin siellä taas uuden muijan kanssa. Olen yrittänyt unohtaa Iisakin, mutta en ole onnistunut.
Iisak on lähettänyt päivien aikana ainakin 50 eri viestiä. Esim. "olen pahoillani, rakastan sinua vain, en pärjää ilman sinua, anna minun korvata sinulle kaikki." ja lässynlää...
Ei kiinnosta hänen paskan jauhaminen! Jos hän olisi välittänyt minusta, hän ei olisi mennyt panee jotakin muijaa!

Kuulen taas huutoa alakerrasta.
On se hetki, kun pitäisi mennä syömään 'perheen' kanssa aamupalaa. Vitut sanon.
Menen kummiskin, koska en jaksa mitään riitaa heidän kanssa nyt.

Kun pääsen alakertaan.
"Hyvää huomenta, Miranda! Nukuitko hyvin?" Sara kysyy taas niin pirteänä.
Näytän varmaan aivan kuolleelta, hiukset miten sattuu ja varmaan näytän siltäkin, että olisin itkenyt.
"Huomenta... Ja joo 'tosi hyvin' nukuin, en kyllä mene tänään vieläkään kouluun." Sanon närkästyneenä ja otan kaapista suklaamuroja.
"Miranda, sinun täytyy puhua Saralle kohteliaammin!" Toni huomauttaa.
"Joo joo!" Sanon huutaen.
"Kyllä sinä tänään menet kouluun, Miranda! Jäät kaikesta jälkeen, kun et käy koulussa! Eikä sinulla ole mitään oksennustautia ollut! Etkä saa puhua noin!" Toni 'karjuu'.
"Haista vittu! Et sinä tiedä mun asioista tippaakaan! Älä yritä esittää isähahmoa, koska sellainen sinä et ole!" Sanon raivoissani.
"Nyt nuori neiti, noin ei puhuta vanhemmille! Sietäisit hävetä! Sinä menet kouluun!" Toni huutaa.
"Mä en jaksa esittää tätä meidän vitun tyhmää perhettä, jota me ei olla!" Sanon takaisin huutaen.
Lopulta marssin huoneeseeni, ovet paukkuen.
Vittu, kaikki menee pieleen!

Hetken päästä.
Joku koputtaa oveeni.
"Älä tule!" Sanon huutaen.
Ja tottakai hän tulee ja Tonihan se siellä. Hän astuu pikkuhiljaa huoneeseeni ja istahtaa viereeni varovaisesti.
"Kuules Miranda, me ollaan puhuttu Saran kanssa, että meidän pitäisi tutustua toisiimme paremmin. Varsinkin sinun ja Saran. Voisitte vaikka huomenna mennä tyttöjen kesken kaupoille." Toni selittää.
Vastaan aika välinpitämättömästi "Joo kaippa se kävis..."
Alan miettiä mitä puen päälle kouluun ja sillä välin Toni on jo lähtenyt huoneestani.

________

Iisakin näkökulmasta
Mirandasta ei ole kuulunut moneen päivään. Pelkään, että hän ei ikinä anna anteeksi minulle, tyhmää mokaani. En saa vaa mielestäni Mirandaa! Vaikka kuinka yritän! Minulla on niin ikävä häntä.
Olemme juhlineet Villen kämpässä nämä paskat päivät, pyytäneet paikalle hyviä tyyppei koulusta. Olen myös juonut vain koko ajan alkoholia, että pystyisin unohtaa kaiken tämän paskan, minkä olen aiheuttanut itselleni! Ja röökiäkin on tullut vedettyä. Onneksi Ville välittää minusta ja on antanut minun asua täällä jo pari kuukautta.

Päätän vaivautua tänään kouluun, koska on matikan koe, johon en edes ole lukenut, mutta ihan sama. Ja kummiskin on perjantai. Viikonloppu vasta edessä.

_______

Mirandan näkökulmasta
Saavun koulun pihalle. Mielessäni ajattelen, että pitäisikö lähteä vaan pois vai jäädä. Päätän lopulta jäädä, en halua enempää harmeja. Toivottavasti en tule näkemään Iisakkia...
Yritän kävellä rennosti ja huomaamattomasti. Mutta se ei oikein onnistu, monet tölläävät minua ja katsovat ihan kuin olisin alempiarvoinen.

Joku huutaa nimeäni ja huomaan, että se on Rosa! Ihana nähdä hänet, vaikka viimeksi meillä olikin se pieni riita. Menen häntä vastaan.
"Minulla on ollut sinua kauhea ikävä! Kaikki on mennyt perseelleen! Anna anteeksi se alkuviikon juttu, tiedän, että ajattelet minun parastani." Sanon ja halaan häntä kovaa samalla.
"Kyllä kaikki järjestyy vielä! Ja sinun onneksi en ole nähnyt häntä moneen päivään! Hän ei varmaan tule tänäänkään! Mutta minullakin on ollut sinua ikävä!" Rosa sanoo iloisen kuuloisena, olen kaivannutkin iloa elämääni. Lopulta menemme normaalisti tunneillemme.