Nameless love // Seventeen fanfiction

9

Jisoo/Joshua

Itkin koko koti matkan. Olin rikki siitä mitä sanoin Vernonille ja olisin halunnut mennä pyytämään anteeksi, mutta oli yksi asia jota en ymmärtänyt. Lähentely. Ok, myönnän mä ehkä vähän tykkään siitä, mutta en oo ees ikinä koskenu siihen kun vaan vahingossa. Sekin oli sillon kun Vernon kamppas mut. 

Huopuin hieman kävellessäni, ja päätin istua penkille kadun varteen. Minua oksetti, väsytti ja olin surullinen. En siinä siltikään kauaa istunut, kun tunsin tutut kädet ympärilläni. 

"Seungkwan?" Niiskaisin ja tämä silitti selkääni irrottauduttuaan.

"Miks oot yksin täällä? Ja missä Jihoon on?" Poika kysyi rauhottavalla äänen säävyllä. 

"Jihoon on Soonyoungin kanssa niillä, ja mä itken koska auoin päätäni Vernonille, ja se mulle, enkä mä-"

Keskeytin kun yhtäkkiä inhottava tunne kurkussani valtasi minut ja oksensin kadulle.

"Enkä mä ois halunnu." Jatkoin nojaten kyynärpäilla polviini, kasvot haudattuna kämmeniini.

"Se vaan sattu. Sä tiiät etten mä osaa olla ilkee. Ja jos oon tai yritän mua alkaa oksettaa." Minua alkoi pyörryttää hieman.

"Oisko ok jos tulisit meille ja soitettas Soonyoungille että Jihoon voi olla sielä yön. Kello on semi paljo ja sulla on sairasloma päivä huomenna." Seungkwan tokaisi ja minä nyökyttelin. Hän nousi ylös ja nosti minut tuolilta. Kiedoin jalkani hänen vyötärönsä ympärille ja käteni hänen kaulalleen. Lepäsin pääni hänen olalleen. 

"Kiitos.." Sopersin hieman lyhyemmän korvaan. Sitten nukahdin tämän syliin. 

-

Heräsin aamulla ihan kamalaan pään särkyyn, ihan kuin olisin ollut darrassa. Vaikka en edes juo. Päätäni jomotti ja kasvoni tuntuivat kuivilta ja kireiltä. Silmäni oli myös turvonneet. Ja sitten havahduin kun käännyin rojahtaen lattialle. 

"AIII!!!!!" Huudan ja päätäni jomottaa vielä enemmän. 

"Onks kaikki kunnossa ?" Nuorempi juoksi keittiöstä ja katsoi minua. Nyökkäsin tuolle irvistellen pääkivusta, nousten sitten ylös.

"Ai saa.." Meinasin kirota, kun sitten kuulin puhelimeni soivan.

"Haloo?" Yskin puhelimeen katsomatta kuka se oli. 

"Kuka se oli?" Kuulin äänen ja tajusin sen olevan Vernon.

"Kuka.." ärtyisästi tiuskaisin puhelimeen.

"Kuka kanto sut eilen kotii?" Tuon äänestä erotti raivostuneisuutta.

"Ja mitäs se sun persettä kutittaa, Sähä vihaat mua. Miks soittelet mulle?" Puhuin vähän huojuvasti puhelimeen. "Kuule poika, se on sun vika että oon tässä kunnossa." Tiuskaisin sitten sulkien puhelimen ja heittäen sen seinään. Huusin keuhkoni melkein ulos ja purskahdin itkuun, kun muistelin eilistä.

"Mikä on?" Seungkwan kysyy takanani ja pudistin päätän, ja haudaten ne kasvoihini.Nousin ylös ja kävelin eteiseen. 

"Meen käymää Soonyoungilla. Sit meen kotii." Huikkasin ja lähdin, kun sain kengät jalkaani.

-

Pääsin Soonyoungin talon ovelle ja koputin siihen. Ovi aukesi ja sitä ei avannut Jihoon tai Soonyoung, vaan Vernon. Tuo katsoi minua hetken hämmentyneenä.

"No vähät sua nyt kiinnostaa mun lähellä seisominen." Tiuskaisin ja kävelin hänen ohitseen olohuoneeseen, jossa Soonyoung ja Jihoon katsoivat elokuvaa.

"Moi Joshua" Jihoon tervehti ja muotoili söpön hymynsä kasvoilleen. 

Tunsin kun jonkun katse poltteli selkääni. 

"Miks tuijotat jos vihaat mua niin hirveesti?" Kysyin Vernonilta hitaasti. Sitten tämä polttelu loppui. Käännyin katsomaan Vernonia arvostelevasti ja lähdin Jihoon kanssa kohti kotia ulko ovesta, sanoen heipat ensin Soonyoungille.

-

"Vernon katto sun ig kuvia eilen" Jihoon sanoi hiljaa maahan katsoen.

"Just. Ja senhän piti vihata mua. Mulla ei oo joukkuettakaan enää." Tiuskaisin.

Atomiiii <3 Kirjotus virheitä korjaan aamulla, Kello on puoli 12 ja oon väsyny xdd