Nameless love // Seventeen fanfiction

5

Vernon

Koko tän tylsän viikon, viimesiä treenejä ennen oon miettiny vaa että mitä hittoo mun elämälle tapahtuu. Tai tälle koko maalle. Se poika on joka puolella missä mäkin, hymyilemässä sen leveää, piristävää hymyä. Kaiken kukkuraks, se pelaa samassa joukkueessa mun kaa. Jes! Elämä kukoistaa. Kai. No hyviä puolia: Oon joukkueen kapteeni #LikeAboss (olipakko xdd)

Ja tässä sitä taas mennään. Matkalla viimesiin treeneihin ennen kisoja. Mun märät hiukset suihkun jäljiltä oli melkein kuivunu tuulen ansiosta. Soonyoung päätti juosta sen matkan mun kanssa, mut pysähty haukkoo happee puoli välissä. Joten jätin sen siihe. Oli vielä aikaa silläkin päästä. Treenit alkaa yheltä. Kello oli vartin yli 12. Menin treeneihin ihan kunnolla etuajassa, jotta kerkeisin venyttelemään ja sen semmosta. Perus juttui. Kentälle päästyäni Mingyu juokse luokseni vauhdilla ja katsoin häntä vähän paheksuvasti. Hänellä oli sanomalehti kädessä.
"Vernon kato! Susta on lehes juttu!! Nyt koko maa tietää susta!" Mingyu kiljahti ja kasvoilleni levisi hymy. Ei semmonen iloinen, vaan vähän vihaisen puoleinen. "Tutkippa sitä lehtee vähä tarkemmi nii siel on varmaa siit juttuku sä jätät poikaystävän  pituuden takia. Mut kiva ku näytit." Tuhahdin ja Mingyun hymy hyytyi surulliseen vähän häpeävään ilmeeseen.

"Soonyoung kerto." Mingyu katsoi alaviistoon vasemmalle. Nyökkäsin ja katsoin tätä edellee.

"Miks?" Kysyin sitten surumielisesti.

"No mä en halunnu kertoo kokototuutta Soonyoungille mutta, mä jätin sen kun Jihoon alko pyörii Jisoon, tuttavallisemmin Joshuan kanssa. Mä luulin että se pelaa mun selän takana, vaikka mä tiesin et se ei koskaan tekis mitään sellasta. Jos joku teki, se oisin ollu mä. Ja mä en tarkota et oisin, mut mä olin se kusipää. Ei Jihoon." Mingyu kertoi, hän meni kyykkyyn ja peitti kasvot käsillään. "Nyt mä vasta tajuun. Mä jätin sen koska olin mustasukkane." Mingyun poskia pitkin vieri yksinäinen kyynel.

"Sulla ei oo enää mitää mahollisuutta." Sanoin Mingyulle kylmästi ja lähdin potkimaan palloa. Tunsin Mingyun katseen selässäni. Tiesin että hän tuijottaa minua. Vilkaisin taakseni ja en erehtynyt.

-

Aloitimme viimeisen harjoitus pelin ja se punatukkainen poika, kai Joshua, oli vastapuolen tiimissä.

Peli alkoi. Minä ja Mingyu kamppailimme välillä pallosta kaksistaan, sitten vuorostaan minä ja soonyoung. Hetken pelattua olin juuri potkaisematta ja huomasin Joshuan maassa makaa massa nilkkaansa pidellen. Kumarruin hänen viereensä ja peli puhallettiin poikki.

"Hei sori, sattuks pahasti?" Koitin kuulostaa ees jotenkin ystävälliseltä. Hän puristi nilkkaansa edelleen nousten sitten istumaan.

"No.. Kai mä selviän." Poika siirsi katseensa minuun ja hymyili. Sinertävillä silmillä. Se oli niin lu.. HILJAA VERNON!

"Vernon ja Joshua sivuun loppu pelin ajaksi." Valmentaja puhalsi pilliin. Huokaisin pettyneenä. Autoin Joshuan ylös, laitoin hänen kätensä kaulani ympärille ja lähdin taluttamaan häntä sivummalle.

Nurmikolla istuessamme ja peliä tarkasti tutkaillen Joshua sitten avasi suunsa.

"Hei, sä varmaan kuulitkin jo musta. Hong Jisoo." Hän ojensi kätensä kätelläkseen. Kättelin tätä takaisin. "Hansol vernon Chwe." Esittäydyin ja hymähtäen. Pojan punertavat hiukset liehuivat tuulen mukana ja hän hymyili katsoen peliä. Minä katsoin häntä vähän hämilläni. Hänen kehonsa oli hieman luiseva, toisin kuin minulla. Mun luiden ympärillä sentään oli lihasta. Tai siis oli hänelläkin mutta ei niin paljon kuin minulla.

Se teki siitä toisaalta.. Sö.. Pön..

Atomi ❤