Nameless love // Seventeen fanfiction

4

Vernon

Soonyoung lähti jo kävelemään takaisin omaan huoneeseensa. Minä vilkaisin vielä sitä poikaa, jota nyt niin innokkaasti olen tässä pari päivää vahdannut. Miksi edes vahtaan häntä? En edes tunne koko tyyppiä.

Yhtäkkiä punertavatukkainen poika kohottaakin katseensa. Katson häntä hänen sinisiin silmiinsä pienen ohikiitävän hetken, kunnes tajuan äkkiä siirtää katseeni pois. Nyt hän varmaan ajattelee minun olevan joku ihme stalkkeri. Vahdata nyt jotain tuntematonta tyyppiä...

-

Kello on jo lähemmäs seitsemää. Mitäköhän keksisin nyt loppuillaksi. Tietty vois kattoo leffan Soonyoungin kanssa. Ihan näin juhlan kunniaksi kun päästiin molemmat joukkueeseen.

"SOONYOUNG!? ONKS OOKOO JOS KATOTAA JOKU LEFFA!?" Huusin kämppikselleni.

"JOO IHAN SAMA! JA KUULEN KYLLÄ ILMAN ERILLISTÄ HUUTOAKIN!" Soonyoung vuorostaan huusi. Mutta hän olikin ihan huoneeni oven vieressä. Hups...

Päädyimme katsomaan jotain vanhaa komediaa, joka on täynnä huonoja puujalkavitsejä.

Kahdeksan maissa puhelimeni värisi. Rose soitti...

"Moro pupu! Mitäs hommailet?" Kuului Rosen lepertelevä ääni.

"Noh mitäs tässä, kattotaan Soonyoungin kanssa leffaa" mumisin puhelimeen.

"Mitäs jos mentäs kävelylle? Tuola on ihana ilma" sanoi Rose, joka ei ollut kuulevinaan mitä sanoin äsken.

"Oota hetki ni kysäsen Soonyoungilta" sanoin vaikken olisi halunnut mennä yhtään minnekkään. En silti halunnut Rosenkaan mieltä pahoittaa, jälleen.

"Joo mee vaan, ei tää leffa oo kovin hyvä ees" Soonyoung sanoi kysyttyäni asiasta. Jaah, ookoo sitten.

"Joo mä tuun" sanoin huokaisten. Olisipa Soonyoung vastannut kieltävästi.

-

Tässä sitä sitten taas kävellään, Rosen kanssa sen saman puiston läpi kuin aina. Voitaispa joskus mennä muuallekkin, mutta Rose kun nyt on tuommoinen joka haluaa saada, ja saakin aina tahtonsa läpi.

"Ähh, meidän vakkaripenkki on varattu... mihi me ny istutaan?" Rose valitti. Aina se valittaa kaikesta pienestäkin asiasta niin kovaan ääneen.

"Ei se nyt oo niin vakavaa. Mennään vaikka tonne istumaan" sanoin jälleen kerran huokaisten ja osoitin penkkiä hiukan kauempana.

Kun kävelimme 'vakio'penkkimme ohi, vasta siinä tajusin. Se punertavatukkainen poika... ja se sama tyyppi sen vieressä. Miten ne on aina sielä missä mäkin...

Kävelimme muutaman metrin penkistä eteenpäin, kun joku otti olkapäästäni kiinni.

"Moro... Vernon? Eks se ookki Vernon? Halusin vaan onnitella sua. Pääsit joukkueen kapuks. Hienoo!" Se sama poika sanoi. Hän hymyili leveästi vielä sanojensa päälle.

"Minähh.." aloitin, mutta Rose ehti ensin.

"KAPTEENIKS!? OIKEESTI!? MUN PIKKU HUNAJAPUPU ON JOUKKUEEN KAPTEENI!" Hämmästeli Rose, joka tällä hetkellä rutistaa ilmoja minusta pihalle. Punastun hieman. Se punaruskeatukkainen poika vain hymähtää.

"No ei mul muuta. Nähää sit seuraavos treeneis" poika sanoi ja heilautti kättään. Hänen ystävänsä, jonka Mingyu jätti lyhyytensä vuoksi, on ollut vain koko ajan tuon toisen selän takana. En edes huomannut sitä...

Kävelimme loppumatkan kotia Rosen kanssa. Herrasmiehenä tietty saatin sen kotiin, ja tyttöystäväni näytti enemmän kuin ylpeältä.

"Oikeesti niin siistiä, kun oot kapteeni! Haluum tulla kattoon teidän jalkapalloturnausta! Koska se on?" Rose höpötti innoissaan.

"Ehm... en muista tarkkaa päivää. Lähetän vaikka tekstarin kun tiiän. Okei?" Sanoin. Jollain tavalla olin onnellinen että Rosekin innostui jalkapallosta. Toisaalta sekin oli vain siksi, että olin joukkueen kapu...

"Kuka se poika muuten on? Sähän silloon viime kävelyreissulla tölläsit sitä" tyttöystäväni sanoi mukamas loukkaantuneena.

"Äh, äläs viiti. Ja en tiiä oikestaan sen nimee, ainaki se on samas futisryhmäs. Mut se ei tuu kisoihi" sanoin ja Rose nyökkäsi. Hän painoi huulensa omilleni ja vastasin suudelmaan. Sitten jo sanoimmekin heipat ja lähdin lompsimaan kotiin.

Kukakohan se poika on...?

Moro tyypit jälleen! Toivottavasti piditte ja toivottavasti atomi saa pian uutta osaa ulos ;)

Pommi❤