Nameless love // Seventeen fanfiction

25.

Vernon

"Haeppa puhelin. Nyt soitetaan Jisoolle!" Kuulin Soonyoungin huutavan alakerrassa ja rymistelin ylös huoneen lattialta. Ryntäsin suoraan ovesta käytävään ja katsoin ylätasanteelta alas kaiteen yli. 

"Saanko mä kuulla?" Huusin ja kaduin sitä heti. Päätä jomottaa ja silmiä kuumottaa. Löin käden otsalleni ja puristin silmäni kiinni.

"No jos oot hiljaa" Soonyoung lupautui ja minä rymistlin alakertaan ruskeita portaita pitkin. Lensin puolivälissä perseelleni mutta päättäväisesti nousin ylös ja jatkoin matkaa.

-

Me kaikki kolme istuimme sohvalla. Soonyoung minun ja Jihoonin välissä. Jihoon siirsi sormellaan Soonyoungin silmille pyrkivät mustat kiehkurat hänen korvansa taakse samalla kun Soonyoung selasi yhteystietoja keskittyneenä. Sitten hänen liikkeensä pysähtyi ja näytöllä vilkkuikin jo Jisoon nimi. Kyyneleet pyrkivät uhkaavasti silmistä ulos kun "soitetaan..." Kohdalle alkoi ilmestyä 00:01, 00:02.... 

"Moi Soonyoung" Jisoon ääni kaikui puhelimen kaiuttimesta. Hän puhui niin rennosti Soonyoungille kun minulle ei edes uskaltanut, eikä kyllä halunnutkaan puhua. 

"No hei Jisoo, meillä on oikeesti aika vakava ongelma Vernonin kanssa" Jihoon sanoi puhelimeen, ja katsoi minua anteeksi pyytävästi. Minä vain nyökkäilin. 

"MÄ- Tai siis.. No kerro.. Mä kuuntelen vaan koska sä olet mun paras kaveri." Jisoo huokaisi puhelimeen. Soonyoung piti puhelintaan kädessä katse suljetussa telkkarissa edessämme. Kulmat kurtussa. Soonyoung siirsi nyt katseensa minuun ja nyökkäsi. Minä kohotin kulmiani ja osotin itseäni kuin olisin saanut luvan puhua. 

Soonyoung nyökkäi ja meni keittiön ovelle. 

"Hei Soonyoung käy kattomassa mikä Vernonin tilanne on tällä hetkellä, sillä on kamala kuume itkemisestä ja sen silmät on aika turvonneet. Toinen tulehtunut." Jihoon kertoi ja katsoi minua.

"Oikeesti?" Muotoilin hiljaa huulillani ja Jihoon nyökkäsi. Hän kurottautui minua kohti ja painoi kätensä otsalleni. "Ihan muutan lähemmäs 40 astetta." Jihoon sanoi. Sitten Soonyoung tuli niiskuttaen takaisin sohvalle. Ahaa! Tässä lavastetaan tilannetta. 

"Ei kai Soonyoung tuonu sitä puhelimeen, mä en halua puhua sille!" Meinasin purskahtaa itkuun ja sitten huokaisin ja ryystin kerran. 

"Jouduit jo" Sanoin tällä hetkellä oikeasti itkuisena. 

"Mi- mitä sulle on käyny?" Jisoo kysyi hämmennys paistaen läpi hänen äänestään.

"No sinä ja mun suuri suuni. Ethän sä oikeesti oo Jeonghanin kanssa?" Kysyin ja nyt purskahdin itkuun. Kuva Jeonghanista ja Jisoosta yhdessä sai minun oloni hirveäksi. 

"Ei kuu- Tai siis mitä se sua liikuttaa?" Hän kysyi vähän korkeammalla äänen sävyllä.

"No en mä sulle helvetti soikoon puhuis jos mua ei liikuttais" Parkaisin ja kuulin Jihoonin nousevan ylös sohvalta. Pian tunsin lämpimän käden silittämässä selkääni. 

"Hm" Hän vain hymähti puhelimeen. "Mä meen nyt. Hei hei" Jisoo sanoi ja sulki puhelimen. Minä vain nousin ylös ja rymistelin omaan huoneeseeni. 

Itkemään.

-Atomi