Nameless love // Seventeen fanfiction

30

Vernon

Olin lähdössä Soonyoungin ja Jihoonin kanssa taksilla kohti lentokenttää, kun Jisoo oli ilmoittanut tulevansa Koreaan tänään takaisin. Toisaalta, hänellä oli kuulemma joku seuralainen, josta en tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Oliko hän minkä ikäinen? Mies vai nainen? Ja olivatko Jisoo ja tämä vieras enemmän kuin ystäviä? Voihan se tietenkin olla, että he olivat sukulaisia. Ei sitä tiedä.

Puolimatkassa toinen puoli aivoistani käski kääntyä takaisin. Ei meistä koskaan tulisi mitään. Olimme niin erilaisia, eikä suhteemme kuitenkaan toimisi. Toinen puoli taas käski yrittää, ja edes koettaa saada Jisoo ymmärtämään etten ennen ollut varma seksuaalisuudestani, mutta nyt olin. Sataprosenttisen varma. Halusin Jisoon, enkä ketään muuta.

Saavuimme sitten lentoasemalle. Suoraan sanottuna minua jännitti. Olisiko Jisoo vihainen? Hän varmaan halusi tappaa minut. Enkä yhtään syytäkään ihmetellyt. Olin ollut kamala. Tunteeton, ja ajattelin vain itseäni. Loppujen lopuksi ei Jisookaan kuitenkaan enää edes yrittänyt sopia, vaikka minä yritin. Totta kai sen nyt huomasi, ettei hän halunnut antaa anteeksi enää. Hyvä kun edes sanan sai sanottua ennen kuin tämä olikin jo sulkenut joko puhelimensa, tai itsensä.

"Haluatko odottaa täällä? Et sais sitten mitään kohtausta" Soonyoung kysyi ja hymyili sillä lempeällä tavallaan. Pudistin päätäni. Olin päättänyt kohdata Jisoon, halusi hän sitä tai ei. Nousin autosta ja annoimme rahat kuskille. Saisimme uuden taksin kun aikoisimme palata kotiin takaisin.

Lentokenttä oli iso, ja kuulutuksia tuli melkein peräjälkeen. Milloin oli lento laskeutumassa, milloin myöhässä, joku oli lapsensakin jättänyt vahtimatta. Ei se elämä ollut helppoa ei. Tässä vaiheessa taisin tajuta sen itsekkin kunnolla. Tunsin vatsaani nipistävän. Seuraava kuulutus olikin, kuinka Jisoon lento laskeutuisi 10 minuutin päästä. Huokaisin syvään. Okei, 10 minuuttia aikaa valmistautua henkisesti.

"Me käydään vessassa tässä välissä. Tuutko mukaan Vernon?" Jihoon kysyi ja oli juuri lähdössä. Pudistin taas päätäni. Halusin nähdä sen typerän tunteidensekoittajan heti kun tämä vain pääsi koneestaan. Ei tässä mihinkään vessamatkalle voinut mennä.

"Menkää te vaan, mä ootan tässä" sanoin noille kahdelle hiljaa, ja he nyökkäsivät. Sitten loittonevat selät lähtivätkin isojen WC-kylttien ohjaamaan suuntaan. Huokaisin syvään ja sitten aloin hengitellä syvään. Noniin Vernon, ei hätää. Jisoo oli tulossa.

"Lento numero A4396B71 Floridasta on valmiina laskeutumaan, ja saapuu B-portille"

Pomppasin kuin mikäkin vieteri siitä penkiltä kuulutuksen kuultuani. Samassa kauhea katumus alkoi jyllätä. Pitäisikö lähteä vain kotiin..?

Luovuin ajatuksistani kuitenkin. Ei nyt enää peräännyttäisi. Lähdin tallustamaan kohti paikkaa, mistä Floridasta tulevat tulisivat. Suunnilleen järsin kynsiäni siinä matkalla.

Odottaessani uudet ajatukset taas alkoivat pyöriä. Miksi Jisoo edes tuli tänne? Oliko häntäkin kaduttanut, vai tahtoiko tämä vain kotiinsa? En tosiaan tiennyt. Siksi kai mietinkin niitä asioita niin kuumeisesti.

Lopulta valkoiset liukuovet avautuivat, ja ihmisiä alkoi ryöpytä sisään. Yritin erottaa Jisoon pörröistä hiuspehkoa, mutten nähnyt. Peräännyin hieman ihmisten tieltä pois ja katsoin hieman kauempaa.

Yhtäkkiä sieltä ilmaantuikin tutut hiuset ja kasvot omaava henkilö. Hän kantoi matkalaukkua toisessa kädessä. Hetkinen, toisessa kädessä oli jonkun toisen käsi. Kurtistin kulmiani hieman. Joku toinen poika siinä kulki. Näytti aika samanikäiseltä kuin minä, ehkä hieman vanhempi. En ollut kovin hyvä arvioimaan ihmisten ikiä. Mustiin pukeutunut muukalainen lyhyesti sanottuna. Taisi kuitenkin olla ihan Koreasta, tai edes Japanista kotoisin. Pidempi kuin Jisookin hän oli.

Kohautin vain olkiani. Ehkä he olivat serkkuja. Lähdin kävelemään noita kahta kohti, jotka tulivat hieman muun lössin vanavedessä. Pysähdyin kuitenkin niille sijoilleni, kun Jisoo veti tuntemattoman miehen hieman sivummalle ja suuteli tätä suoraan suulle. Katsoin noita silmät pyöreinä ja suunikin oli tainnut loksahtaa auki. Mitä..?

"Täällähän sä oot! Löysitkö sä...-?" Soonyoung tuli vierelleni Jihoon vanavedessä, mutta tämänkin lause keskeytyi, kun he näkivät ne kaksi.

Olin jo meinaamassa lähteä, kunnes Jisoo yhtäkkiä irtauduttuaan suutelemastaan henkilöstä katsoikin minuun. Välillämme oleva katsekontakti oli aika hämmentynyt. Kuitenkin, Jisoo vain kurtisti minulle äkäisen näköisenä kulmiaan ja näytti olevan itkun partaalla siinä hetkessä. Hän otti seuralaisensa pään käsiensä väliin ja suuteli tätä uudelleen.

"Näinkö tää päättyi nyt sitten?" Kysyin, melkeinpä enemmän itseltäni. Soonyoung huokaisi ja laski kätensä olalleni. "Aurinko saa partnerikseen kuun, kun taas harmaa sadepilvi jää katsomaan vierestä" Totesin ääni väristen ja nojauduin Soonyoungia vasten, joka lähti taluttamaan minua pois.

Elämä ei koskaan ole kokonaan ruusujen terälehdillä tanssimista. Pikkuhiljaa ne terälehdet putoaa pois, jolloin jäljelle jää vain piikikäs varsi. Samaten tämä rakkaus, joka vain kuoli pois, kun en sitä ehtinyt pelastaa, ennen kuin se viimeinen terälehti putosi ja jätti jäljelle kivuliaan lopun

-pommi

Tosiaan, tämä oli viimeinen osa Nameless Lovesta. Kiitän atominkin puolesta lukijoita, ite ainakin tykkäsin kirjottaa tätä c:

Atomipommit kiittää ja kumartaa lähtien sitten muihin tarinoihin -3-

Pstpst, tää ei pääty tähän, uus osa tulossa joskus tulevaisuudessa :D