Nameless love // Seventeen fanfiction

11

Vernon

Heräsin siihen kun joku hahmo, olettaisin Soonyoung tuli avaamaan mun huoneen verhoja ihan yhtä väsyneen näköisenä kuin minäkin. Kello on viisi aamulla ja pelit alkaa yhdeksältä.

"Voi helvetti Soonyoung, onks pakko" Tiuskaisin ja raavin paljasta kylkeäni.

"On. Eläkä siinä yhtää tiuski. Mä oon ihan yhtä katkera ku Jisooki" Soonyoung sanoi ja lähti huoneesta paiskaten oven perässään. Olin ärsyyntynyt, mutta toisaalta taas tosi surullinen. Miks mun pitää olla just tämmönen, ainoo joka musta välittää on Rose, jos sekään. Ja mä oon miettiny pitkään että jättäisin sen. Mutta ei mulla sit oo enää ketään.. Paitsi Seungkwan. Joka sekin oon Soonyoungin lisäks Jisoon puolella. hhh...

Päätin nyt nousta ylös ja mennä suihkuun. 

Kylmän suihkun jälkeen kiirehdin aamupalalle, samalla päälle pukien. 

"Et sitte parempaa aamupalaa keksiny? Heitä avokado sielt" Murjotin keittiön saarekkeella istuvalle Soonyoungille joka heitti minulle avokadon.

"Se on sit sun vika jos pyörryn peleissä." Sanoin, Leikkasin avokadon ja poistin sen kiven sieltä sisältä, tepastellen sitten huoneeseen toisessa kädessäni lusikka ja toisessa avokadon puolikkaat.

Istuin sänkyni reunalle, mussutin avokadoa ja selasin instagramia, kun minulle tuli viesti Seungkwanilta.

"huh?" henkäisin ja avasin viestin. Siinä oli kuva Rosesta ja...

"Sungcheol?" Katsoin kuvaa järkyttyneenä. Miks just nyt pitää mennä pettämään kun ois paljon muutaki ajateltavaa. Heitin puhelimen raivoissani päin seinää ja valuin lattialle sängyn reunalta.

"Hetkine." Konttasin puhelimeni lattialta joka ei edes hajonnut, mitä hemmettiä. Avasin yhteys tiedot ja soitin seungkwanille, juosten samalla eteiseen pelikamat päällä.

"No?" Seungkwanin ääni kuului kohinan keskeltä.

"Mee piiloon! Mä tuun!!" Huusin puhelimeen ja vilkaisin taakseni. Soonyoung katsoo minua kysyvästi.

"mitä?" Mulkaisin tälle ja juoksin ovesta ulos, pamauttaen sen kiinni perässäni.

Jatkoin puhelua.

"Missä ne on?" Kysyin juostessani kentälle. Nyt jos joskus jaksoin juosta. Olin niin raivoissani.

"Ne on tossa kentän reunalla" Seungkwan kuiskaa puhelimeen ja minä näen jo kentän. Suljen puhelun ja kiihdytän Seungkwanin luo joka katsoo 2 henkilöä nuolemassa kauempana.

Huokaisin ja painoin pään käsiini.

"Johtuuks tää siitä vitun Jisoosta?" Kysyin turhautuneesti ja sitten aloin katumaan sanojani. Seungkwanin paras kaveri kyseessä.

"Turpa ki. Ja en tiiä. Aika paskana se istu kuule sielä penkillä. Ja oksensi kerran"

Huokaisin. Ja silmäni suurenivat. SE OLI SEUNGKWAN!!!

"SÄKÖ KANNOIT SEN KOT....tai siis, autoiks sä sen kotiin?" Yskäisin ja Seungkwan katsoi minua kysyvästi.

"Ei mitää.." Mutisin ja otin puhelimen kameran esille zoomaten Roseen joka  irrottautui juuri Sungcheolista katsoen ympärilleen. Olimme piilossa suuren roskiksen takana jota kohti Rose lähti kävelemään. Nousin roskiksen takaa kädet puuskassa, katsoen Rosea, joka sen jälkeen yritti juosta kiinni minuun halatakseen, mutta pysähtyi puoli matkalle katsoen minua kuin ei olisi koskaan tehnyt mitään väärää.

"Mikä sua vaivaa?" Rose katsoi minua mukamas huolestuneena ja minä katsoin Rosea raivon noustessa päähäni.

"Kysyy poikaystävänsä pettäjä." Tiuskaisin vastaan.

Rose tuhahti ja katsoi minua kuin ällöttävää eläintä.

"No mitäs oot menny sen homopojan kaa pyörii." Rose huudahti ja katsoi minua kyyneleet silmissä. Kun kuulin askeleita takaani ja tutun käden olkapäälläni.

"Rose! Anna olla vika kerta ku sanot noin."

Atomi täällä tervehdys. Pommi kirjoittaa sitten seuraavan osan. 8) sielä tapahtuu vähän enemmän.