Nameless love // Seventeen fanfiction

22

Mingyu

Vernonin viimeiset sanat olin kuullut liian hyvin, "Sano sille että mä rakastan sitä" hän sanoi ennen kuin sitten alkoi huutaa ihan täysiä, kunnes tajusi katkaista puhelun. Häneen sattui. Mutta tiedän että Joshuaan sattuu enemmän. Hänhän se sinne pihalle jäi. Ja kukas hänet sinne jättikään? Ainiin, Vernon.

Jisoo

Kyyneleet eivät olleet kaukana. Tai oikeastaan ne olivat todella lähellä. Pari kyyneltä oli jo poskella, mutta juuri ja juuri niitä sain pidäteltyä kun vain purin huultani. Metallinen maku alkoi levitä suuhuni pakatessani kotonani lattialla mustaan matkalaukkuun välttämättömiä perustarpeita. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida.

"Mingyu?" Sanoin puhelimeen suoraan.

"Moi, totaniin Vernon käski sanoa että-"

"MÄ EN HALUA KUULLA SIITÄ PASKAPÄÄSTÄ ENÄÄ!" Huusin puhelimeen. Kuulin pienen ölähdyksen. Mingyu taisi säikähtää hieman.

"Mä oon pahoillani. Mut siitä Amerikkaan menosta niin-"

"Sä voit ettiä liput ku pakkaan. Tuun sinne pian. Ota niin pikainen kuin vaan löytyy" sanoin kylmästi ja katkaisin puhelun ilman muuta selittelyä. Lopulta mieleeni alkoi tulvia epäilyksen ajatuksia ja kysymyksiä. Miksi teen tämän? Onko tämä muka sen arvoista? Kuka tästä mitään hyötyy?

Puristin hampaitani tiukasti yhteen tuijottaessani vain seinään. Lopulta silmieni näkökentän sumentuessa paiskasin molemmat nyrkkini lattian kylmään puiseen pintaan ja sorruin huutoitkuun.

Vernon

Huusin. Minä vain huusin. En välittänyt mistään muusta kuin vain siitä, etten näkisi sitä ihanan hymyn omaavaa poikaa enää ikinä. Ikinä. En ikinä enää.

"Vernon, rauhotu. Sä et saavuta mitään huutamalla" Jihoon lausui vieressäni rauhallisesti. Tietäisipä vaan. En kiinnittänyt tämän sanoihin mitään huomiota, vain huusin. Jisoo, Jisoo, Jisoo... lopulta sorruin taas itkemään.

"Joshua..." mutisin itkuisena ja Jihoon laittoi kätensä selkäni päälle minun ollessa siinä pää polvissa jalkojen roikkuessa sängyn reunalla. Kaikki on menetetty. Ihan kaikki.

Seungkwan

Olin istunut vaikka kuinka kauan sohvalla, kun muut olivat sanoneet 'odota tässä. Tulemme pian takaisin'. Joo niin varmaan. Lopulta tylsistyin ja harpoin kohti Vernonin huonetta. Siellä hän istui pää polvissa Jihoonin silitellessä tämän selkää. Soonyoung seisoi oviaukossa.

"Moi mä varmaan lähen tästä" tokaisin Soonyoungille. Hän kä

Soonyoung

Katselin vain kun Jihoon lepytteli Vernonia ja Vernonin kiukuttelua. Hän tosiaan rakasti Jisoota enemmän kuin uskoisi. Kova ulkokuori oli tuolla pojalla, mutta oli sitäkin pehmeämpi sisältä. En oikein tiennyt mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Puhelimeni oli sängyllä joten sitä en voinut hakea. Päätin hetken seistä siinä sitten.

Miksiköhän Jisoo oikein oli Mingyun luona? Tietty jos Mingyu pelasti Jisoon varmalta hypotermialta, mutta kuitenin Mingyu jätti Jisoon parhaan kaverin maailman mitättömimmästä syystä. Ehkä Jisoo ei kuitenkaan halunnut tännekkään Jihoonin luo tulla kun eräs nimeltä mainitsematon henkilö on täällä myös. Ärsyttäisi minuakin kyllä jos minut jätettäisiin ulos jäätymään, mutta mieluummin selvittäisin asian kuin lähtisin pakoon. Kaikilla on kylläkin oma tyylinsä.

Havahdun ajatuksistani. Vernon makaa sängyllä. Nukahtiko hän? Jihoon on kyllä oikea ihme. Ei, hän on enemmän kuin ihme. Hän on kuin suoraan taivaasta laskeutunut enkeli. Huomaan tämän kääntävän kasvonsa minua kohti laitettuaan ensin Vernonin päälle viltin, ja hymyilevän pienesti.

Jihoon

Vernonin saatua itsensä rauhoittumaan ja päästyä nukkumaan hymyilin pienesti Soonyoungille. Hän väläytti myös hymynsä ja oma hymyni kaartui hammashymyyn.

"Onneks se nukkuu nyt" sanoin kulkiessani Soonyoungin vierelle. Soonyoung katsoi minua edelleen hymyillen.

"Mitä?" Kysyin tältä ja punastuin hieman. Hän naurahti ja otti kädestäni kiinni.

"Mä vaa just aattelin minkälainen enkeli ootkaan" toinen vastasi. Punastuin yhä syvemmin ja laskin katseeni lattiaan.

"Aha"

Pian Soonyoung kiersi kätensä lantioni ympäri ja veti minut ihan kiinni itseensä. En voinut olla hymyilemättä vaikka poskillani olisikin jo voinut paistaa jotain kananmunia. Kohotin katseeni Soonyoungiin ja kohtasin taas hänen ihanat silmänsä. Silmäni harhailivat välillä tämän huulilla ja välillä silmissä. Lopulta otin tämän niskan takaa kiinni ja vedin huulemme yhteen. Soonyoung vastasi heti suudelmaan ja kietoi sormensa tiukasti omieni ympäri. Paras paikka olla ja elää on tässä.