Se on sairaus

R

"Sä teit mitä?" kuuluu Reedin vihainen huuto pitkin metsää, se kaikuu kauas. Jos lähellä on muita, me jäämme varmasti kiinni. Hiippailen takaisin, nähdäkseni miten vihaisen näköinen Reed ojentaa Zekelle kaksi keppiä, joiden varaan se nousee. Astun lähemmäs, jolloin menetän tasapainoni ja kaatuan mahalleni maahan, paljastaen itseni.

"Ootko okei?" Reed kysyy. Nousen ylös ja pyyhin likaa farkuistani.

"Suunnilleen", vastaan rehellisesti. Reed katsoo mun kasvoja miettiväisenä, mä katselen sitä. Miltäköhän sen suuteleminen tuntuisi?

Reedin siniset hiukset ovat sekaisin, mun huulille muoutuu hymy, kun mä katselen sitä, joten joudun kääntämään katseeni pois.

Toivon, ettei se huomannut.

Zeke mutisee jotain itsekseen, se ainakin huomasi. Se nousee keppien varaan ja kokeilee kävellä niillä hetken.

"Kai meidän täytyy sitten jatkaa kävelyä", Zeke ilmoittaa huonotuulisena ja lähtee nilkuttamaan ammutun jalkansa kanssa.

"Pysähdy", Reed käskee ja Zeke tottelee silmiään pyörittelen.

"Me jäädään tähän yöksi ja anna mun auttaa ton ampumahaavan kanssa", Reed käskee. Mä istun niiden viereen ja katselen puita.

Asiakirja 1:

Projektin synty:

Vuonna 2831 kuuluisa tutkija Eddie O'Connor ilmoittaa valtiolle haluavansa tutkia, onko homoseksuaalisuus oikeasti sairaus.

Maan sen hetkinen presidentti Gali Wales suostuu O'Connorin ehtoihin, koska voidaan löytää jotain ratkaisevaa, joka voisi estää tulevaisuudessa yhteiskunnan poikkeukset. Gali Wales allekirjoittaa sopimuksen, jonka mukaan koe jatkuu seuraavat kolmetuhatta vuotta, päättyen 5000-luvun alkaessa.

Koe aloitetaan käynnistämällä kahden valtavan muurin rakentaminen, jotka vetävät vertoja Kiinan muurille. Muurit rakennettiin sisäkkäin. Muurit saadaan valmiiksi tammikuussa vuonna 2855, jolloin muurien sisäpuolille aletaan rakentaa asutusta. Elinympäristö on kokonaan valmis viiden vuoden kuluttua heinäkuussa, jolloin valtio käskee luovuttamaan jokaisen vastasyntyneen lapsen kokeeseen. Kuukauden vaihtuessa lapsia ei enää tarvita, joten elokuussa syntyvät lapset saavat pitää omat vanhempansa.

Vastasyntyneet lapset viedään koulutettujen hallituksen jäsenten kanssa muurien sisäpuolille, suurin osa isommalle puolelle ja vähemmistö pienempään puoliskoon. Muurien portit valetaan umpeen, estäen näin yhteydet ulkopuolisiin. Hallituksen jäsenet esittävät olevansa lasten vanhempia ja aloittavat näin kokeen. Lopulta vastasyntyneistä lapsista tulee aikuisia, he kasvattavat lapsensa samalla tavalla, tietämättöminä ihmiskokeesta.

Kokeen tarkoitus on luoda sukupolvi, jossa on vain yhtä seksuaalisuutta. Pienemmälle puolelle tulee heteroseksuaalisuus ja isommalle homoseksuaalisuus. Muurien sisäpuolella ei kerrota toisista seksuaalisista suuntautumisista ja asukkaat vakuutetaan, että kaikki muu on yhtä väärin, kuin eläimiin sekaantuminen.
Näin tarkkaillaan, että voiko ihmiset rakastua silti samaa tai eri sukupuolta olevaan, vaikka hänet on kasvatettu uskomaan, että se on moraalisesti väärin.
Jos ihmiset eivät voi, voidaan tulevaisuudessa koko maailma eristää homoseksuaaleista, jolloin saadaan seksuaalivähemmistöt katoamaan.

Armeija vartioi viimeisen muurin ympärillä, estäen siviilejä ja muita asiaa koskemattomattomia löytämästä keskeneräistä koetta. Kokeen loppuessa paperit, joko hävitetään, kokeen epäonnistuessa tai julkaistaan, kokeen onnistuessa.

"Noah, ootko okei?" Reed kysyy, laittaen ensiapupakkauksen takaisin reppuun.

"Joo oon, mä vaan mietin asioita", mutisen, jolloin Reed väläyttää mulle hymyn, joka saa mun sydämen läikähtelemään. Onkohan muurien takana oikeasti paikkoja, jossa tällainen on sallittua? Onkohan siellä oikeasti paikkoja, jossa jokainen voi olla ihan mitä haluaa, joutumatta aseen uhriksi?

Mun sydän lyö nopeammin, kun mä ajattelen mua ja Reediä kävelemässä alttarilla. Ravistan päätäni, karkottaakseni kuvitelmat.

Reed alkaa pystyttää telttaa ja mä yritän auttaa, joka päättyy siihen, että kaadun puoli kasatun teltan päälle. Zeke nauraa vieressä ja Reed häätää mut pois 'auttamasta'.

Istun Zeken viereen, me molemmat katsellaan hiljaa, kun Reed saa teltan kasattua.

"Mä ajattelin alunperin, että me kaikki nukutaan tuolla, mutta ilmeisesti mä joudun kasaa sulle oman teltan ettei me jyrätä tota sun jalkaa, kun nukut", Reed ilmoittaa ja huomaan, että se on huolissaan Zekestä. Mäkin olen, mä en tiedä mitään ampumahaavoista, mutta luulen, että tuollainen voi tulehtua.

Reed kasaa toisen teltan ja auttaa Zeken sinne. Se vie Zekelle sinne peiton ja tyynyn ja jää sinne hetkeksi juttelemaan sille. Mä yritän salakuunnella, mutta niiden keskustelu on vain jotain peitoista. Reed tulee pois teltasta ja laittaa vetoketjun kiinni. Se nyökkää kohti toista telttaa, jolloin uskaltaudun mönkiä sinne.

"Mulla ei oo ikävä kyllä makuupusseja ja peittojakin on vain muutama, joten mä toivon ettei me jäädytä hengiltä", heittää Reed puoliksi vitsillä.

"Ei nää kelit oo vielä niin kylmät", mä vastaan vakavasti ja otan sen ojentaman tyynyn.

Riisuudun arasti, jättäen vain alushousut jalkaani. Sukellan peiton alle ja tunnen ihoni kuumottavan Reedin katseesta. Käännän katseeni teltan seinään ja käännyn kyljelleni. Pelkään, että jos katselen Reedin riisuutumista, syön häntä vahingossa katseellani. Peitto liikahtaa hieman ja kuuluu kahinaa, kun Reed sukeltaa peiton alle. Käännyn kyljelleni häneen päin ja huomaan kohtaavani hänen ruskeat silmänsä.

Toisella puolella telttaa on vaikka kuinka paljon tilaa, mutta hän on silti melkein ihan kiinni mussa.

Hänen lämmin hengitys kasvoillani, hänen ihonsa miltei kiinni ihollani. Käännyn selälleni, suljen silmäni.

Tunnen hänen huuliensa hipovan korvaani.

"Hyvää yötä, vaahtokarkki", hänen äänensä kuiskaa. Onnistun väsymykseltäni raottamaan unisia silmiäni hiukan.

"Vaahtokarkki?" toistan.

"Se on sun uus lempinimi", hän vastaa rennosti. Jäisin kyselemään siitä enemmän, mutta silmäni alkavat sulkeutua väkisin.

Leijun unen matkaan. Unen ja valveen rajamailla, tunnen miten lämmin vartalo painautuu minua vasten. Sen jälkeen nukahdan kunnolla.