Se on sairaus

Ä

Lähden Reedin perään. Se kävelee niin ripeästi, että mun on vaikeuksia saada sitä kiinni.

"Mä oon pahoillani", totean, otan sen hihasta kiinni samalla tavalla, kuin tein Carlin kohdalla.

"Mä olen pahoillani", toistan, kun Reed ei vastaa. Me katsotaan toisiamme.

"Sä lupasit, ettet jätä mua", mä kuiskaan ja huomaan itkeväni. Reedin kulmat kurtistuvat, se halaa mua.

"Ei hätää, en mä mee mihinkään", se vastaa, halaten mua yhä. Mä en ymmärrä miksei se oo vihainen, eikö se tykkää musta?

"Miksi sä oot tuollainen?" mun huulilta pääsee.

"Kuule, mä yritän tehdä tästä sulle helpompaa ettei sulle tuu paha olo, kun ajattelet mun tunteita omies sijaan", se vastaa. Mä halaan sitä tiukemmin.

"Mitä sä tarkoitat?" mä kysyn, vetäen sitä vieläkin lähemmäs itseeni.

"Jos sä haluat olla Carlin kanssa, niin ole, älä anna mun estää sua", se sanoo tyynesti, mutta vihdoin ja viimein kuulen surua sen äänestä.

"Idiootti, mä haluun olla vain ja ainoastaan sun kanssa. Se Carlin suutelu oli puoliksi sääliä ja puoliksi kokeilua, nyt mulla käy sitä vielä enemmän sääliksi", vastaan. Reed painaa päänsä vasten mun hupparia.

"Haluatko?" se kysyy, hiukan epäileväisenä. Mä taas en epäile yhtään, joka kerta kun me suudellaan, osat mun sisällä on taas koossa. Se suojelee mua, huolehtii musta. Se on täydellinen, tottakai mä haluan.

"Enemmän kun mitään muuta", vastaan. Se päästää irti halauksesta.

"Varma?"

"Täysin varma", vastaan.

Se ottaa kiinni mun hupparin kauluksesta kovaa ja suutelee mua suoraan suulle. En kerkeä reagoida tarpeeksi nopeasti, vaan mun kädet sählää ilmassa ja sitten se onkin jo lopettanut.

"Meidän pitää jatkaa jo matkaa, me ei keretä pitää päivän lepotaukoa", se ilmouttaa täysin puskista. "Ilmoita muille, mä alan jo pakata kamoja"

Se lähtee kävelemään poispäin.

"Entä meiän keskustelu?" mä kysyn hipaisten mun huulia etusormella. Reed kääntyy.

"Mäki haluan olla sun kanssa", se vain sanoo ja jatkaa matkaansa takaisin teltoille. Mitä toi tarkoitti? Menen komentamaan kaikki pakkaamaan ja hetkessä kaikki onkin jo kasassa. Tosi moni valittaa matkasta, rakoista kengissä ja mistä lie, mutta mä en jaksa välittää.

Me saavutaan kalliolle, alla on iso syvä pudotus veteen. Rachel menee reunalle istumaan ja heiluttamaan jalkojaan. Tilanne näyttää vaaralliselta, mutta hän ei tipu.

Me aletaan purkaa kamoja, pystytetään teltat. Reed menee tutkimaan paikkoja aseen kanssa, palaten onneksi ehjänä takaisin.

"Tuolta kun kierrätte, niin pääsette kasvillisuuden kautta veteen. Mut mä haluan kyllä mennä ekana, Noah, tuu säki samalla niin tää muut pääsee nopeammin", Reed pyytää. Punastuneena lähden seuraamaan häntä.

Varovasti alan vetää vaatteitani pois, jättäen vain alushousut jalkaani.

"Ajattelitko mennä noi päällä? Sun kannnataisi peseytyä kunnolla", Reed ehdottaa. Mä vain tuijotan maata, mutisen jotain. Tiedän sen olevan oikeassa, mutta en tykkää riisuutua Reedin nähden.

Ryntään veteen heti, kun saan viimeisetkin vaatteet pois ja Reed tulee perässä.

Annan veden ottaa suojiinsa mun alastoman vartaloni. Kylmä vesi hyväilee ihanasti ihoani.

"Mitä me nyt ollaan?" Reed kysyy, seisten vedessä paikallaan, mun uidessa jotain ympyrää.

"Kavereita?" ehdotan vitsillä.

"Joo me ollaan vaan kavereita", se vastaa ja pysäyttää mun liikkeen. Se tulee mun luo ja suutelee mua. Sydän pomppailee rinnassa, mahaan kipristää. Sen alaston vartalo painuu mua vasten.

"Lopeta, ennenkun mulla alkaa.." aloitan nolostuneena, mutta en kehtaakaan sanoa lausettani loppuun. Se kuitenkin taitaa ymmärtää.

"Mitä jos mä haluan juuri sitä?" Reed kysyy, siirtäen huulensa kaulalleni. Hän näykkää ihoani ja huuliltani pääsee parahdus.

"Kuka tahansa voi tulla", jatkan.

"Hmm, puhutko sä tänne rannalle tulemisesta vai eri tyyppisestä tulemisesta?" se kysyy naurahtaen. Roiskautan sen päälle vettä. Ihme kiusankappale.

Kuuluu kiljahdus, jolloin me molemmat muistetaan Rachel, joka on kokoajan ollut meitä ylempänä. Nolostuminen ei ole kuitenkaan ensi reaktio, joka meille tulee, vaan kauhu. Rachel kaatuaa ylhäältä alas ja iskeytyy veteen.

"Rachel!" Carl huutaa ja hyppää perään, kuin leikkien sankaria. Sankarin leikit eivät kuitenkaan onnistu, koska kumpikaan heistä ei nouse enää pinnalle.

Me uidaan Reedin kanssa nopeasti kallion alle ja raahataan heidän vähitellen pinnalle kohoavat ruumiit rantaan.

Kumpaakaan ei onnistuta elvyttämään.