Ilmattaren tytär

14. Luku: Polte

Eleanorin ja Lumin saatua tietää Ilman salaisuuden nuori ilmatar kävi jälleen lähes yhtä laihaksi ja alakuloiseksi kuin ennen Kaikuvaaran lastenkodin pakoa. Tyttö ei saisi enää koskaan Valveessa tavata Valoa, sillä se vaarantaisi heidän henkensä.

***

Joulu meni ohi niin nopeasti, että Ilma tuskin huomasi sitä. Hän oli liian masentunut, vaikka olikin tavannut Valon kaksi kertaa Unimaailmassa salaisuutensa paljastumisen jälkeen. Nuo tapaamiset olivat jääneet liian lyhyiksi, sillä Valo joutui yhä useammin olemaan poissa hoitamassa Valon valtakunnan asioita, sillä oli sen nuori johtaja.
Lumi ja Eleanor eivät päästäneet häntä nykyisin enää silmistään hetkeksikään. Aina Ilman lähtiessä ulos juoksu- tai kävelylenkille oli jompi kumpi heistä hänen mukanaan. Myös Lumin sisko Talvikki sekä lukiolaisystävä Mira olivat pitäneet nuorelle ilmattarelle seuraa, sillä he olivat huolestuneet hänen silmissään asustavasta murheesta. Siksi Ilma ei saanut omaa rauhaa eikä välttynyt milloinkaan uteliailta kysymyksiltä.

Joulukuun viimeisen päivän iltana Lumin ollessa suihkussa ja Eleanorin mentyä nukkumaan Ilma seisoi huoneensa peilin ääressä.
Ikkuna ulkona verhojen takana oli pimeä, ja pari päivää yhtä mittaan jatkunut lumimyrsky ulvoi jokaisessa nurkassa. Ilma tiesi, mistä se johtui: hänen äitinsä Ilman Valtiatar etsi häntä raivoissaan entistä kiihkeämmin.

Ilma oli ilman rihman kiertämää ja antoi ensi kertaa moneen kuukauteen siipiensä levätä selkäänsä vasten höyhenenkeveinä ja lämpöisinä. Hänen sydämessään oli kuitenkin tyhjyys ja onttous: hän kaipasi Valoa niin, että se koski.

Ilma oli myös huolissaan Ilmattaren merkistä, sillä sitä oli alkanut jälleen kirvellä ja kutittaa. Tarkastellessaan nyt peilin kautta paljasta selkäänsä hän huomasi merkin ääriviivojen olevan tavallista selkeämmät, mikä ei ollut hyvä merkki.
Nuori ilmatar kohtasi peilistä riutuneen näköiset, kalpeat kasvot. Harmaat silmät olivat surun varjoja täynnä ja tummuneet lähes sysimustiksi, ja niiden aluset näyttivät huonojen yöunien takia kahdelta mustelmalta. Huulet näyttivät verettömiltä ja hartioille ja rinnoille valtoimenaan valuvat hiukset hapsottivat. Niiden tummanruskea väri oli alkanut haalistua entistä vaaleammaksi eikä valkoisenvaaleaa juurikasvua kannattanut enää yrittääkään peitellä.

Ilma huokaisi raskaasti ja kutisti jälleen siipensä huomaamattomiksi kohoumiksi, ja sitten tyttö pujahti vuoteeseensa lämpimien peittojen alle. Hän oli niin väsynyt, että nukahti lähes välittömästi.

Unimaailmassa oli jälleen tähtikirkas yö. Ilma lensi hitaasti alaspäin sen äärettömyydessä, joka oli täynnä lukemattomia tähtiä kuten aina. Ne hohtivat nuoren ilmattaren ympärillä valon monissa eri nimeämättömissä sävyissä saaden hänen vartalonsa hohtamaan ihmeellistä hohdettaan.
Ilma kuuli kaukaisen, haikean musiikin kaikista noista unimaailmoista, jotka olivat yhteydessä hänen omaansa, mutta kuitenkin niin käsittämättömän kaukana. Musiikki ei muistuttanut Valveen soittimilla soitettua musiikkia, vaan se oli enemmänkin kuin sanatonta laulua, joka virtasi soljuvan veden tavoin Ilman korviin ja sai olon kevyemmäksi ja toiveikkaammaksi.

Valo tuli heti tytön mieleen, ja ilo läikähti hänen sydämessään. Tarkastellessaan alastonta vartaloaan hän tunsi äkkiä itsensä ujoksi ja liian paljaaksi, vaikka Valo oli nähnyt hänet niin aina Unimaailmassa tavatessa. Alastomuus oli normaalia nuorelle ilmattarelle eikä siinä ollut mitään häveliästä, sillä näytti koko ajan, kuin olemus olisi hohtanut valoa, joka näytti ohuelta, valkeanloistavalta silkiltä.
Ilma tajusi vasta nyt, ettei Valo ollut Unimaailman tapaamisten aikana koskettanut häntä kertaakaan, ei edes suudellut. Pelkkä puhuminen, ajatusten ja katseiden vaihto oli riittänyt.
Ilma tunsi punastuvansa, eikä hän osannut selittää itselleen, miksi tunsi itsensä niin araksi ja epävarmaksi. Hän tunsi kummallisen, kihelmöivän tunteen koko kehossaan, saman kuin silloin, kun Valo oli suudellut häntä ensimmäisen ja ainoan kerran Valveessa.
Nolostumisensa vuoksi Ilma kutoi tähtien valossa itselleen hohtavanvalkean puvun, joka joten kuten riitti saamaan hänet tuntemaan itsensä säädylliseksi. Unimaailman valo oli kuitenkin läpikuultavaa ja ohutta, joten tytölle jäi paljas olo huolimatta siitä, että mekko ulottui hänen polviinsa saakka.