This cannot work..

Tainnutu

Rohkelikon makuusalit täyttyivät perus-maanantaiaamun vilinällä, kuten varmasti muidenkin tupien. Hermione istui pylvässängyssään yöpaita vieläkin päällänsä ja luki kirjaa valmistautuen siten edessä olevaan liemien kaksoistuntiin. Professori Severus Kalkaroksen pitämä liemitunti vilpoisassa tyrmässä, oli monen rohkelikon inhokkitunteja. Hermione kertasi vielä besoaari-termin ja kiiruhti aamupalalle. Kello oli melkein kahdeksan ja aamupala loppuisi pian. Ei hänellä erityisemmin ollut nälkäkään, mutta kyllä tyttö ajatteli jotain pientä haukata. Hermione istahti rohkelikkojen melkein typötyhjään pöytään. Oli siellä tosin Ginny, joka oli Hermionelle melkein kuin sisko. Tälle hän pystyi avautumaan kaikesta, eikä Ginny kertoisi kellekkään, siitä hän oli varma. Ei Hermione niin typerä olisi, että menisi juttelemaan Harrylle tai Ronille pojista ja ihastumisesta. Hän tunki suuhunsa omenan palasen, ainoan asian mikä oli jäljellä.
- Mitä sinulla on seuraavaksi? Ginny kysäisi, melko epäselvästi tosin huomioon ottaen sen, että hänen suunsa oli täynnä leipää.
- Menen Kalkaroksen liemitunnille. Hermione vastasi ja yökkäsi.
- Onnea vaan sinnekkin! Ginny sanoi ja virnisti. Hän ja Hermione kiipesivät raput yhdessä ylös, mutta joutuivat erkanemaan neljännessä kerroksessa.
- Nähdään kohta! Ginny huikkasi.
- Minulla on valvojaoppilaan hommia. Hermione sanoi ja huokaisi. Niin paljon mieluummin Ginnyn kanssa ulkona järven rannassa kikattelemassa ja tekemässä läksyjä.
- No, ei voi mitään. Ginny totesi ja näytti pettyneeltä. - Fred ja George muuten myyvät tänään pyörrytyspastilleja, joten jos viitsisit sanoa heille... Ginny jatkoi, mutta Hermione ei uskoisi, että se tehoaisi heihin. Olivathan he Tylypahkan suosituimmat pojat.
- Hah.. Voin käydä kurkistamassa! Nähdään! Hermione huusi Ginnylle ja tajusi olevansa melkein myöhässä liemitunnilta. Hän avasi tyrmän raskaan ja puisen oven ja huomasi professori Kalkaroksen tuijottavan häntä.
- Granger. Hän mutisi.
- Anteeksi! Hermione sanoi säikähtäneenä. - Si... Si... Siis Anteeksi professori Kalkaros. Hän jatkoi kun Kalkaros kohotti kulmiaan.
- Kymmenen pistettä rohkelikolta! Hän jupisi. - Istu alas, Granger.
Hermione kipitti paikalleen ja otti painavan liemikirjan laukustaan. Kalkaros oli ilmeisesti ehtinyt jo puhua jonkin verran ennen Hermionen tuloa luokkaan, sillä hän ei tiennyt mitä lientä he olivat tällä kertaa valmistamassa. Kalkaros näpäytti sauvaansa ja taululle ilmestyivät ohjeet liemen valmistukseen. Hermione aloitti liemen valmistamisen ja tunnin päättyessä oli onnistunut melkein täydellisesti. Hän vei liemiputkiloaan Kalkaroksen työpöydälle, mutta liukastui lattialle.
- Hups... Anteeksi kuraverinen! Kuului pilkkaava ääni hänen yläpuoleltaan.
- Malfoy. Hermione sai suustaan, kunnes tajusi, että hänen liemiputkilonsa oli pirstaleina. No onneksi samaa lientä löytyisi hänen kattilastaan. Hermione nousi ylös ja katsahti pöydälleen. Mitään kattilaa ei ollut. Hetken kuluttua hän huomasi noidankattilansa lepäävän lattialla. Koko liemi oli mennyttä. Malfoy, Crabbe ja Goyle röhähtivät nauruun. Hermione tuijotti hetken kattilaansa ja nosti sen pöydälleen. Kalkaros rykäisi.
- Toiset kymmenen pistettä rohkelikolta. Kalkaros tokaisi.
- Granger, siivoa. Hän jatkoi. - Muut, voitte lähteä. Kalkaros alkoi itsekin tehdä lähtöä ja Hermione jo hetken luuli olevansa yksin, mutta ei. Ron. Ron oli täällä.
- Autanko? Hän kysyi ja hymyili.
- Ei tarvitse. Hermione tokaisi, hänellä oli ihan tarpeeksi epäonnea sille päivälle. Hän sai siivottua ja hän ja Ron jatkoivat matkaa kohti rohkelikon oleskeluhuonetta.
- Mihin sinä jäit Ron? Harry tiukkasi heti kun he saapuivat Lihavan Leidin muotokuvan lävitse.
- Yritin auttaa Hermionea. Ron naurahti. - Mutta ei hän halunnut.
- Ron, meidän pitää mennä. Valvojaoppilaitten hommia! Hermione tokaisi ja kiskaisi Ronin takaisin. Harrysta tuntui siltä, että hän voisi ottaa nokoset. Ja niin hänen silmäluomensa painautuivat kiinni.

- Hei, Harry! Harry säpsähti hereille. Joku tyttö huusi häntä. Se oli Ginny. Ginny huusi häntä. - Alkaako sinulla joku tunti nyt?
- Miten niin? Harry tiuskaisi ja vilkaisi kelloa. Totta se oli. Hän oli melkein myöhässä loitsutunnilta.
- Ajattelin vaan kun Dean lähti jonnekkin tunnille ja hänhän on samalla vuosikurssilla kuin sinä. Ginny tokaisi ja käännähti niin, että tämön upea punainen tukka heilahti olkapäältä toiselle. Harrylla ei ollut aikaa jäädä ihailemaan sen upeutta. Hänellä oli kiire. Onneksi Lipetit ei useasti edes huomannut myöhästymistä. Harry juoksi portaat tällä kertaa ylös ja kas kummaa, hän oli ajoissa. Harry juoksi Ronin ja Hermionen luo ja kiinnitti huomionsa kokonaan Lipetitiin.
- Mikä kesti? Ron kuiskasi Harrylle ja pukkasi häntä kylkeen. Mutta Harry ei kuullut. Hän oli tänä lukuvuonna päättänyt saada loitsuista Upean.