This cannot work..

Pergamentti

Hermione ei koulukiireiltään ollut nähnyt Dracoa varmaan kymmeneen päivään sen enempää kuin muutkaan Tylypahkan oppilaat. Ehkä hän huomenna voisi tavata pojan? Joulutanssiaisiin ei ollut enään kuin tämä päivä plus kolme päivää, joten siellä hän ainakin tapaisi Dracon. Silläkin hetkellä Hermione istui omassa pylvässängyssään kertaamassa totuusseerumia ja monijuomalientä kymmenen minuutin päästä alkavaa liemituntia varten.

Viimeisen rivin luettuaan Hermione pamautti melkein kuin uuden kirjansa kiinni ja heitti sen laukkuunsa. Laukun hän nappasi olalleen, vaikka painava se olikin, ja riensi alakertaan tyrmiä kohti.
Hermione kerkesi juuri ja juuri liikkuvan portaikon kyytiin ja portaikko vei hänet alakertaan. Kalkaroksen tyrmän ovi olikin jo valmiiksi auki, joten hänen ei tarvinnut tuskailla sen kanssa.
- Huomenta professori Kalkaros! Hermione sanoi astuessaan viileään tyrmään.
- Huomenta Granger. Kalkaros mumisi, niin ettei Hermione meinannut saada selvää. - Istu alas! Hermione teki työtä käskettyä ja istui penkilleen. Hän kaivoi laukustaan kirjan, jonka oli vähän aikaa sitten sinne heittänyt ja katseli liitutaulun ohjeita. Kaksi lohikäärmeen suomua, neljä siankorvaa, hän luki taululta. Vasta kun Kalkaros lisäsi tavalliset kaksikymmentä pistettä luihuiselle, hän muisti että Draconkin pitäisi olla tunnilla. Hermione vilkaisi taakseen, tuolille jossa Draco yleensä istui. Muttei hän ollut siellä! Missä Draco oli?
- Toimintaa Granger. Kuului kylmä ääni hänen toiselta puolensa. Kalkaros. - Liemeäsi olisi pitänyt hämmentää jo puoli sekuntia sitten. Tämä moitti erityisen matalalla äänensävyllä.
- Anteeksi professori.
- Saat tästä liemestä hirveän, jos vaivaudut tuomaan sen arvioitavaksi. Kalkaros kertoi. - Jos taas et, saat peikon. Hermione muljautti silmiään, ettei rupeaisi itkemään. Miten Kalkaros voi olla niin julma? Hermione päätti ottaa riskin ja aloitti liemen alusta.

Tunnin loputtua hän oli kuin olikin onnistunut sentään surkeasti, eikä saanut liemestään Kalkaroksen syväksi harmitukseksi hirveää. Vaikka surkea se liemi oikeasti oli, kyllä sen Hermione tiesi, häntä silti harmitti huono tulos. Onneksi Kalkaroksen tunteja olisi enää tänään tai ylipäänsä koko viikkona yhtään enempää.

Hermione kierteli ja kaarteli tyttöjen makuusalissa tylsistyneenä. Sitten hän keksi ettei ollut tehnyt läksyjään ja riensi kirjastoon niin kuin varmaan jokaikinen päivä sinä lukuvuonna. Matkalla Hermionea vastaan saapasteli se platinablondi poika, jota hänellä ollut koko päivän niin kova ikävä. Hermione oli valmistaunut jo puhumaan Dracolle, mutta tuo ei vilkaissutkaan häneen. Samassa jokin tarttui hänen käteensä. Hermione elätteli toivoa sen olevan Dracon käsi, ja niin se olikin. Viileä käsi työnsi Hermionen omaan pienen pergamentin palasen ja häipyi sitten. Draco ei vieläkään vilkaissut häneen, vaan käveli suoraan tämän ohi. Hermione jäi tuijottamaan hänen peräänsä. Noin vain käveli ohi? No jaa. Hän huomasi kyllä, että Ron ja Harry tuijottivat häntä kauempaa 'mitä tuo oli?'-ilmeellä. Hermione jatkoi matkaansa kohti kirjastoa. Vasta kirjaston rauhallisissa ja suojaisissa nurkissa on turvallista avata pergamentin palanen.

Saavuttuaan määränpäähänsä Hermione tuijotteli kiinni olevaa nyrkkiään. Hän katsoi ympärilleen varmistaakseen ettei kukaan nää ja avasi lapun.

Tule huomenna järven laidalla olevalle penkille kello 18!

Draco

Hermione näkisi Dracon huomenna! Hän luki lapun uudestaan ja uudestaan eikä vieläkään uskonut että parin niin piinallisen päivän jälkeen hän taas tapaa parhaan kaverinsa (hihi xd) Nyt oli kuitenkin jo myöhä, Hermione onneksi, joten hän päätti jättää läksyjen teon tältä iltaa. Jos sitä koskaan sitten oli aloittanutkaan.

Oon pahoillani ku nää on nyt tosi lyhyitä mut mul ei ollu näihi kolmee viimesimpää oikee motii/inspiraatiota, joten parempi kirjottaa kai lyhyitä ku vääntää pakol tosi pitkii? Yritän kuitenki seuraavas luvus saada vähä korkeemmal tota sanalaskurii xd