This cannot work..

Petturi

Kolmeen kuukauteen Draco ja Hermione eivät olleet nähneet sen useammin, mitä yleensäkään. Hermione oli todella onnellinen hänellä oli Ron ja ihania kavereita, sekä jopa Harry ja Ginnykin olivat löytäneet tiensä toistensa luokse.
Rohkelikkotornissa oltiin joulukuu otettu vastaan todella innoissan. Kaikki keskustelivat joulutanssiaisista, tanssiaismekoista, joululahjoista ja tanssipareista. Toki oli myös niitä, jotka olivat menossa kotiinsa jouluksi, mutta tuntui siltä että kaikki olisivat jäämässä Tylypahkaan. Tanssiaiset järjestettäisiin joulupäivänä, eli kahdeskymmenesviides päivä. Niihin olisi siis vähän alle neljä viikkoa.
Sinä päivänä kenelläkään ei ollut oppitunteja, olihan ensimmäinen adventtisunnuntai. Hermione, Harry, Ginny ja Ron kuljeskelivat järven rantaa pitkin. Heillä kaikillahan oli jo tietysti tanssipari, vaikkei kukaan nelikosta ollut sopinut vielä mitään. Oletus silti oli, että Ron ja Hermione olisivat pari ja Harry menisi Ginnyn kanssa. Kukaan heistä ei oikein keksinyt puheenaihetta.
- Silloin kun olin Dracon kanssa... Hermione aloitti, mutta Ron tuli keskeyttämään.
- Missä, milloin, miksi! Ron huusi hänelle kuin säikähtäneenä.
- Jälki-istunnossa. Ron punastui.
- A- anteeksi ei ollut tarkoitus. Joo siis joo tajusin. Tämä piipitti ja hymyili.
- Niin, kielletyssä metsässä Draco juoksi päin puuta (Harry alkoi nauraa) ja jäi jumiin kauniiseen medaljonkiin. (Ron ja Ginny yhtyivät nauruun.)
- Älkää nyt naurako, juttu on kesken! Hermione tokaisi, mutta alkoi itsekin nauraa. Hetken kuluttua hän pystyi taas jatkaa. - Otin silloin sen korun käteeni ja yritin avata sitä, mutta hän kielsi. Olisin kuulemma voinut muuttua melkein ihmissudeksi niin kuin Voro...
- Mitä se häntä liikuttaa jos olisit muuttunutkin! Ja mistä lähtien olet kutsunut häntä etunimellä!? Ron huusi taas kerran naama punaisena.
- Ron, meillä ei ole mitään! Ja osaa hän joskus olla ihan mukavakin. Hermione sanoi tyynesti. - Niin siis Draco on kuullut, että Voro olisi avannut medaljongin ja muuttunut sellaiseksi. En tietenkään hänelle voinut sanoa, mutta epäilen että tämä liittyy pimeyden voimiin. Siinä korussa luki jotain riimukielellä, mutta en ehtinyt lukea sitä.
- Meidän täytyy hakea se, ettei kukaan muu tee niin! Harry sanoi yhtäkkiä.
- Ehkä Voldemort yrittää tappaa jonkun. Vaikka Dumbledoren! Ehkä tässä on joku juttu, että Voro ei avannutkaan sitä kunnolla. Tai ei koskenut sisältöön. Tai jotakin. Ehkä jos hän olisi tehnyt jotain erilailla, hän olisi kuollut! Harry tokaisi. Ginny haukkoi henkeään, sillä olihan hän ollut pienempänä pimeyden lordin uhrina. Hermione taas oli maannut basiliskin kangistamana jokusen viikon toisena vuonnaan. Kummankaan ei tekisi mieli kokea sitä uudestaan, joten tytöt olivat Harrya vastaan.
- Ei me.. tai siis... kun etä jos? Ginny änkytti, mutta katsoi paremmaksi sittenkin olla ihan vain hiljaa. Nelikko lähti talsimaan kohti linnaa, mutta erittäin hitaasti. Hermione oli nimittäin ajatellut tehdä läksyjä.
- Entä jos se tapahtuu kun vain koskee siihen? Tai katsoo? Ron ehdotteli, mutta Hermione pudisteli päätään.
- En usko, sillä minä näin sen. Ja koskinkin siihen jopa, eikä käynyt kuinkaan.
- Entä jos muutut vasta täysikuulla? Harry kysyi varovasti.
- Hölmö silloin oli täysikuu, kun Hermione ja Malfoy olivat siellä! Ginny huusi. - Hän ei olisi tässä jos niin olisi käynyt! Ehkä Malfoy huijaa tai sitten se oli eri medaljonki, mutta minusta se asia kannattaa unohtaa.
- Ron muuten sinähän olit sairaalasiivessä silloin. Näitkö Voroa siellä sen enempää? Harry uteli Ronilta.
- Minuthan oli tainnutettu, miten olisi voinut nähdä, saatikka tajuta näkemääni!? Ron huusi. - Mutta nyt kun mietin tarkkaan, silloin kun olin hereillä, sen verhon takaa kuului jatkuvasti hirveää meteliä. En saanut unta ja olin sen jälkeen monta päivää väsynyt.
- Voihan se olla myös killan juttuja, mutta Vorohan ei ole killassa niin jos hän on vaikka takavarikoinut sen joltain. Ginny ehdotti ystävilleen.
- Medaljonki ei olisi täällä jos se kuuluisi killalle. Hermione tokaisi.
- Eivät he niin tyhmiä olisi. Myötäili Harry. Linnan raskas puuovi olikin jo suoraan heidän edessään, joten he sanaakaan sanomatta työnsivät oven auki ja kipittivät yhdessä rohkelikkotorniin. Siellä ei ollut ketään, kaikki olivat varmaan päivällisellä. Heillä ei kuitenkaan ollut nälkä, joten he jäivät oleskeluhuoneeseen. Luna tosin tuli pyytämään Ginnyä kanssaan katsomaan korpinkynnen huispausharjoituksia, eikä Ginnyllä ollut mitään sitä vastaan, sillä rohkelikko oli peitonnyt huispauksessa jo puuskupuhin ja seuraavaksi olisi korpinkynnen vuoro, joten pelistrategioita oli mietittävä. Korpinkynsi oli nimittäin yllättävän hyvä, vaikka Luna kannattikin Rohkelikkoa.
Harry oli ansainnut liemitunnilla jälki-istunnon ja muisti, että se alkaisi kahden minuutin päästä. Mustahiuksinen poika kipusi muotokuva-aukosta ja juoksi tyrmiin Kalkaroksen luo. Hermione ja Ron olivat siis kahden. Hermione vilkaisi Ronia ja nojautui tämän olkapäähän. He katselivat yhdessä takkatulta ja keskustelivat V.I.P :eistä, vaikkei Ron olisi oikeastaan halunnut. Vähän ajan päästä Hermione nousi ylös. Hän alkoi solmimaan hiuksiaan nutturalle niskaan, muttei onnistunut. Tyttö haki harjan ja alkoi selvitellä tukkaansa.
- Sinun huulipunasi on levinnyt. Ron huomautti hänelle rikkoen hiljaisuuden.
- No kiitos... Hermione tuhahti ja pyöräytti silmiään. - Hetkonen... Ei minulla ole huulipunaa! Hän kiljaisi ja juoksi peilin eteen. - Tämä on tullut sinusta! Hän huusi. - Sinulla on joku toinen! Hermione juoksi itkien pois oleskeluhuoneesta. Tyttö ryntäsi kirjastoon, sillä siellä oli useimmiten hiljaista. Ainoastaan Draco Malfoy istuskeli kirjaston toisessa nurkassa, siinä paljon pimeämmässä nurkassa. Hiljaisuuden rikkoi vain kirjaston oven kolahdus. Lavender Brown. Hermione oli jo moikkaamassa häntä, mutta Lavenderin perässä tulikin Ron. Ron muuttui todella punaiseksi kun näki Hermionen.
- Mennään jonnekin muualle! Ron sanoi Lavenderille hiljaa.
- Ei Lonnukka, mennään tänne, täällä ei ole melkein ketään. Kiljaisi Lavender kovaa. Hän suuteli Ronia innostuneena, mutta se näytti lähinnä siltä että he olisivat syöneet toistensa naamoja. Hermione niiskautti kovaa ja toivoi että Lavender huomaisi hänet. Niin kuin huomasikin.
- Lonnukka, tuolla on joku! Hän huusi pettyneenä. Lavender kiskaisi Ronia ranteesta ja veti hänet pois kirjastosta. Nyt Hermione olisi yksin. Onneksi. Hän nyyhkytti hiljaa nurkassa mietiskellen, voisiko hän puhua enää koskaan Ronille.
- Jättikö Weasley pikku kuraverisen! Kuului pilkallinen ääni nurkasta, toiselta puolen kirjastoa. Äänestä ei voinut erehtyä, se oli Malfoy. Miten hän oli taas niin ilkeä!
- Se ei...! Hermione aloitti tiuskaisten, mutta ei voinut olla pidättelemättä nauruaan. Hän nosti sormensa ja osoitti suoraan Dracoa naamaan. Poika näytti hämmentyneeltä ja vilkaisi peiliin. Äkkiä Malfoy sukaisi pystyyn nousseet hiuksensa takaisin otsalle. Hermionen ilme vakavoitui.
- Oletko kuullut mitään siitä medaljongista? Hermione vinkaisi uteliaana.
- Ai ollaan sitä heti viemässä potta-potterille tietoja!? Karjaisi Malfoy.
- Ei, ei kunhan kysyinnn... Se näytti lepyttävän Dracon.
- Oikeastaan olen. Luullaan, että kun sen avaa, käy niin kuin Vorolle. Mutta minä olen tutkinut asiaa! Draco julisti ylpeänä. - Se, joka avaa korun, joko kuulee sihinää, joka tappaa jos sitä kuuntelee liian kauan, tai kuulee puhetta, joka kertoo jotakin. Veikkaan, että se on kärmeskieltä, mutta enhän minä sitä osaa, joten en voi selvittää asiaa eteenpäin. Kiiruhti hän vielä jatkamaan tohkeissaan.
- Oletko sinä sit... Hermione aloitti taas, mutta Malfoy keskeytti.
- Älä, minulla ei ole aikaa nyt! Hän tokaisi. - Kuule, jos haluat tietää lisää, tule ylihuomenna neljänteen kerrokseen, sellaiseen käytävään, jossa on neljä luurankoa! Hermione jäi pohtimaan uskaltaisiko mennä, mutta uteliaisuus voitti.

Haluisitteko muuten tyylii joka pvä jonku osan mis on n. 400-500 sanaa, vai sit vhä harvemmin osan jos on n. 700-1500 sanaa? <3