This cannot work..

ajatuksia

Oli kulunut päivä siitä kun Voldemort oli kukistettu vihdoinkin lopullisesti. Samoin blondi puupää Lucius Malfoy. Päivän Profeetta oli kertonut tapahtumat kerrankin niin kuin ne oikeasti olivat, kaiken juuri niin, kuten hän, Harry ja Ron olivat ne kertoneet. Ihan kaiken sanatarkasti. Kerrankin joku oli uskonut heitä ja Albus Dumbledorea Voldemortin paluun suhteen. Ministeriöllä oli varmasti jotakin Dumbledorea vastaan. Tai, on varmaan vieläkin. Cornelius Toffee oli erotettu virastaan, koska tämä ei ollut osannut toimia oikein. Hermionella kuitenki oli suuria epäluuloja uutta ministeriä, Rufus Rymistyiriä kohtaan. Nimikin kuulosti jo sangen epäilyttävältä ja profeetass ollut kuva siitä pitkätukasta ei oikein lämmettänyt tytön sydäntä. Hermione ei ollut uskaltanut mennä lähellekkään Dracoa, tai muita luihuisia, sillä hän pelkäsi että poika oli hänelle vihainen. Draco oli ollut eilispäivästä asti todella erikoinen. Oli istunut suuressa salissa ihan yksinään, tehnyt kaiken yksin, kukapa Dracolle olisi puhunut, sillä Vincent Crabbe ja Gregory Goyle oltiin viety kotiin kuolonsyöjä-isiensä luo. Kai lohduttamaan tai jotain? Pansy oli vetänyt tuon kanssa välit poikki. Hyvä vaan, niin ei tarvinnut kuunnella sen Parkinsonin tytön jatkuvaa korppimaista rääkyntää. Pojan huulet olisivat varmaan jo liimautuneet pysyvästi yhteen, ellei hänen tarvitsisi syödä. Ei Draco mitään huimia määriä kyllä syönytkään, vaikka ruoka oli herkullista ja normaalisti hän piti siitä hyvinkin paljon. Hermionekaan ei syönyt paljon mitään, vaikka hänkin piti ruoasta oikeasti. Nyt vain ei maistunut. Hänellä oli huono omatunto. Eikä edes tiennyt miksi. Miksi hän tunsi huonoa omatuntoa Lucius Malfoyn kuolemasta, vaikka ei ollut itse surmaa tehnytkään. Voldemort oli surmannut Luciuksen samalla kun teki itsekin kuolemaa. Hermione tuijotteli Dracoa varmaan koko ajan ja häntä säälitti tämän käytös. Suostuisikohan tuo tulemaan hänen kanssaan joulutanssiaisiin? Hermione ei ainakaan uskaltaisi kysyä. Olihan Draco ollut kuolonsyöjä. Kovasti hän ainakin toivoi pääsevänsä tansseihin. Tai, ei Hermione tiennyt. Mennäkkö kuolonsyöjän kanssa, vai mennäkkö ollenkaan? Ehkä pitäisi varmuuden vuoksi pyytää anteeksi? Mutta miksi? Hermione kohautti itselleen olkapäitä ja työnsi koskematonta ruokaa täynnä olevan lautasen kauemmaksi. Siinä samassa kun hän päästi irti lautasesta, se katosi. Ehkä joku kotitonttu oli huomannut, ettei Hermkone aikonut enää syödä. Tai sitten lautasiin oli viritetty jokin taika. Hän nousi seisomaan ja sipaisi ruoantähteitä mustalta rohkelikon kaavultaan. Hermione kiersi pitkän pöydän tällä kertaa toiselta puolen, jotta tämän ei tarvitsisi nähdä Dracoa yhtään lähempää kuin oli tarve. Poika tökki haarukalla ruokaansa ja näytti siltä että voisi pian oksentaa. Dracon itkunpunaiset silmät eivät sopineet lainkaan tuohon aina niin siististi aseteltuun platinaiseen tukkaan. Tosin nyt Dracon tukkakin oli ihan sekaisin. Hermione hillitsi halunsa mennä korjaamaan asiat, sillä eihän hän niille mitään voisi. Miten tuo viisitoistavuotias pieni kouluikäinen tyttö voisikaan muuttaa menneisyyttä. Ei mitenkään. Dracoa varmaan harmitti kun heidän välinsä oli sillälailla katkaistu yhtäkkiä poikki. Tietenkin jokainen, oli sitten kuolonsyöjä tai hikipinko, tarvitsi ystäviä.
- Tuleeko sitä salasanaa!? Lihava leidi tokaisi hermostuneena. Vasta nyt Hermione huomasi seisovansa tuon lihavan leidin muotokuvan edessä.
- Alruuna. Hermione vinkaisi ja kipitti muotokuva-aukon läpi. Rohkelikon oleskeluhuone näytti räjähtäneeltä. Siellä oli juhlat. Mitä Hermione juuri sillä hetkellä halusikaan vähemmän kuin juhlia. Hä kääntyi lähteäkseen kohti makuusalia, mutta kovakourainen käsipari vetäisi hänet ihmisjoukon keskelle.
- Hermione! Katso mitä tässä lukee! Neville hihkui innosta. - Minä periaatteessa tapoin Bellatrix Lestrangen! Hänet vietiin pyhään Mungoon. En langettanut häneen tainnutustaikaa vaan jonkun muun, varmaan ihan vahingossa. Mutta kuitenkin, Minä tapoin hänet! Hän jatkoi mesoamistaan.
- Ja katsos tätä! Ron kiljaisi suoraan Hermionen korvaan. - Muut kuolonsyöjät ovat tulleet meidän puolelle, koska niihin on tehty muistiloitsu, jotteivat ne muista koko Voldemortia! Pakko Hermionen oli myöntää, se oli aika hienoa, mutta häntä ei nyt oikein kiinnostanut juhlia. Millainenhan tunnelma luihuisten oleskeluhuoneessa oli? Joskus Hermione toivoikin että hänellä olisi näkymättömyysviitta. Ei hän kuitenkaan harkinnutkaan sen varastamista, ei, ei hän niin alas vajoaisi.

Hehe taas oli lyhyt mut mul on sellain et yks luku kertoo max yhest päiväst joten ihs. Tää oli vaa sellain tavallaa selvennys mitä on nyt tapahtunu Volden kukistumisen jälkee :'D ens luvussa kaikki on hyvin taas (:

Ehkä.

Sovitaan viel et Voldest tuli ensimmäinen hammasmalliaave ja Dumbledore tuli kateelliseks ja ryhty hiusmalliks ku sil on niin hyvä kuontalo ((:

Tai sit ei :'D